Elämää paniikkihäiriön jälkeen

Tukea, tukea ja tukea! Kuulostaa simppeliltä, eikö? Niin se vaan on. Se, mistä se tuki tulee on tietty tärkeä. Itse huomasin, jotta ulkopuolinen tuki oli helpompi ottaa vastaan. Pelkäsin rasittavani liikaa läheisiäni, sillä ei tätä paniikkia ole kaikkein helpoin ymmärtää. itsensäkään. Mutta puhuminen ulkopuoliselle taholle helpotti. Vieläkin, kun huomaan paniikkiherkkyyden nousevan, otan yhteyttä lähimpään terapeuttiin. Tosin, nyt voin sanoa jo, ettei tarvetta ole ollut pitkään aikaan. Työkalujani käyttäen olen selvinnyt toistaiseksi. Ja ajattelinkin  täsedeskin selvitä ;)) Asia, jonka olen huomannut, on paniikin ikäänkuin muuttaneen muotoaan! Eli, mistä ennen sain paniikin.. Nyt reagoin allergiapelkona. Eli, pelkään, että saan allergiakohtauksen Esim ampi aisen pistosta. H uomasin tämän jonkin aikaa sitt en ja se urailin itseäni ja käyttäytymistäni.  Mitä kove mpi s t ressi, sitä enem pi pelkäsin. Kun sen taasen itse myönsin itse lleni, helpompi elää itseni kanssa.

Asia, jolla valtava vaikutus!!  Vieläkin, jollen nuku kunnolla... tulee ahdistava olo nopeammin ja alttius jonkin asteiselle kohtauksella. En ole montaa kohtausta saanut viime vuosina, mutta stressi, vähät unet ja pienellä ruolla oleminen... alkaa sydän pamppaa ja kiire esim kaupasta kovenee. Nyt ehken hieman enemmän, sillä stressaan selkääni. Siellä on patteja ja isompiin kuviin ja erikoislääkärille meno ensi viikolla.. se, mikä eniten pelottaa, on se että äitini kuoli lantiosta alkaneeseen syöpään. Eli se ja kivun takia unettomuus...taistelua tekee juuri nyt. Tässä tilanteessa saamani työkalut menneisyydestä ovat kullan arvoisia!! Kerron muutaman tässä.. Kun huimaa, muistan asian: se on vaan ahdistusta ja jännitän kaulalihaksiani.. ei ole vaarallista. En kuole siihen, ikävä olo tosin. Kannoin pitkään lompakossani tällaista lappua, ja kun harjoittelin esim. bussilla menoa, katsoin lappua ja kiinnitin huomioni siihen, ette i vaarallista ja mistä oikeasti johtuu.. Samoin te

Heeiip, ei kandee välittää, kun kokeilen eri tyylejä kirjoittaa tätä blogia. Tuo toinen on eri kielinen ja tyylinen, joten jotta löydän tähän sen oman, tähän tarkoitetun oman tyylini, saattaa asiat ja kirjoitustapa pomppia... joten, kärsivällisyyttä, kyllä se tasaantuu ;)) Elikkäs, viimeksi laitoin rentoutumisesta... Nyt kerron vielä pikkaisen selviytymisestäni. Se tie, jonka kävin paniikin kanssa oli rankka. Enkä missään nimessä sano, että kyllä se siitä, kohta helpottaa, ottaa itseään vaan niskasta kiinni. Itse inhosin, ja vieläkin niskavillat nousevat pystyyn, kun joku sanoo minulle niin. Itselläni alkoi paraneminen eräänä sunnuntaina. Muistan, oli kotiapu käynyt ja menin takaisin omaan kolooni, eli sängynpäälle makaamaan. Muuta en oikein osannut tehdä, enkä uskaltanut. Sängyn alus oli täynnä kotipizza laatikoita, sillä en voinut mennä kauppaan, ja tuttuni toi kotipizzasta ruokaa. En välittänyt enkä kyllä kyennytkään siivoomaan, joten ne lojuivat siellä. Niinkuin monet muutki

Päivän Sana: rentoutuminen. Se On ääri Simppeli Keino päästä tasapainoon mielen kanssa. Mieleä kiusaavat asiat kuten stressi, tapahtumat, ihmismäärä.. Niinkin yksinKertainen Kuin Kauppaan meno Saattaa aiheuttaa stressin, joka taasen innostaa paniikkia nostamaan päätään.. Se on paras yrittää Katkaista heti! Sain aikoinaan, vuonna-91 Kasetin Tampereelta, jossa yritettiin hypnoosia minuun. Kasetin nimi on osuvasti:rentoudu. Vaikka alkuun miesäänen jankutus aiheesta rentoudu tuntui lähinnä naurettavalta, sen 20min mitä se kestää, en ajatellut paniikkia! Löysin sen Kasetin vuosi Sitten uudestaan, Kun huomasin itselläni pientä  "pintapaniikkia". Liian paljon tapahtui ynpärilläni, liian kiire Koko ajan. Se on Suoraan verattavissa myrkyyn mielelleni. Eli kasetti pesään ja sohvalle. Vasta Siinä huomasin, kuinka olin yli kuormittanut hermoni. Sitä ei huomaa ennenkuin pysähtyy tai joku pysäyttää. Mielummin itse muistaa pysähtyä, ei niin raaka pysähdys... Eli Kaiken tämän poh