Elämää paniikkihäiriön jälkeen

Niin se aika menee. Huh, ylä-ja alamäkiä mennen. Toivotan kaikille hyvää uuttavuotta ja vuotta 2013. Vuodelle 2013 toivon paljon turvaa, voimaa, eteenpäin menoa. Tehdään siitä mahti vuosi!!!     Nähdään ensivuonna, pidä huolta itsestäsi :)   Maarit   

Nyt on taasen yhdet pyhät takana. Joskus voisi sanoa että onneksi. Masennuksen ja paniikin ollessa pahimmillaan, pyhät olivat yhtä helvettiä. Ihan totta! Yksin kotona, ketään ei liiku missään, telkkarista tulee hyvää joulua joka käänteessä, itse tuntee olevansa elämänsä pohjalla...Ei napannut nuo joulut tahi toivotukset. Halusin vain niiden menevän nopeasti ohi, sillä masentavinta oli katsoa ja kuunnella ns. normi ihmisten ihanaa perhe keskeistä joulu menoa. Nyt toki nautin jouluista eri tavalla, vaan pienet arvet jäivät. Jossakin välissä tulee hetkesi sellainen kaihon tunne, mahasta ottaa ja kyynel vierähtää. Hyvät uutiset ovat: arvet pienenevät!!! Joskus jopa häviävät! Jos nyt tuntuu kurjalta kaikki nämä pyhät , ei välttämättä tulevaisuudessa niin ole. Aikoinaan väitin kaikille, jotka sanoivat noin: en usko, ei tapahdu. Joskus on vain ihanaa voida sanoa, olin väärässä. Ihmismieli on hassu, vaikea ja nopea. Tulkinnoissaan ja käskyn lähettämisessä. Tulkitaan joku tunne, syk

Toivon kaikille hyvää ja lämmintä joulua. Rauhaa sydämmeen sekä mieleen. Joulu ei ole kaikille helpoin pyhä, voimia toivon heille.     Palaan heti joulun jälkeen blogejen ihmeelliseen maailmaan, joten nähdään pian, pitäkää huoli itsestänne :)   Kaikkea hyvää Maarit 

Sain valmiiksi ekan version kirjastani, vielä toinen kierros ja toivotavasti olisi valmis. Vaan kirjoittaessani kävin ja tulen vielä käymään läpi tunteitaja ajtuksia, joita liittyi aikoihin paniikin kanssa. Onneksi, on terapeutti jossa voin välillä tuuletella ajatuksia! Suositelen kaikille puhumista, joko terapeutille tai esim. päiväkirjaan. Kirjoittaa ihan suoraan, miltä tuntuu ja mitä ajattelee. Hämmentävää on ollut huomata pieniä polkuja, jotka osoittavat suoraan paniikin alkamiseen. Siis, tiettyjä tapahtumia, joiden en ajatellut olevan osallisena. Jotka luulin piilotaneen jo ajan kullattuun aikaan. Pointtina tässä on se, että jotkut vanhat asiat voivat muhia mielessä pääsemättä ulos, kuormittaen mieltä. Pääsemättä ulos alkaa keho jotenkin oireilla, minulla ja niin monella paniikkina, masennuksena. Jotenkin nyt nähden "uudessa valossa" tämän.... ymmärrän itseänikin paremmin,  ja jopa sitä,miksi sairastuin paniikkihäiriöön. Mutta! Ei missään nimessä ole helppoa ko