Hassu otsikko, vaan ajan sillä takaa sitä että elämä voi muuttua selviytymisestä päivästä päivään, ihan oikeastaan elämisen iloksi. Paniikin kanssa sitä enemmän selviytyy, kuin nauttii elämästä. Samoin tein minä. Kun aloin voittamaan paniikkikohtauksia, aloin myös nauttimaan enemmän elämästä. En vain suoriutunut aamusta iltaan, jotta voisin paeta yöunille karkuun maailmaa. Kun pääsin itsekseni lääkärille, sen pienen matkan, tunsin oloni vähintään kuninkaaksi. Se, että nousin bussiin/kävelin....en voi selittää edes tunnetta! Toki, pulssi nousi, pientä tärinää ja jännitystä oli. Vaan joka ainoa kerta voitin itseni enemmän ja enemmän. Sitähän se on, itsensä voittamista. Ajatusten ja reagoinnin voittamista. Eikä ole se maailman helpoin tehtävä! Huomasin muutoksen myös ulkoisesti. Aloin pukeutumaan, eli välitin itsestäni enemmän. Myös pieni lenkki tuli kuvioihin. Ihan pieni alkuun, mutta olin siitä äärimmäisen ylpeä. Kotiapu jäi pois kokonaan. Aloin käymään terapeutilla kauempana. S