Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2013.

Vuosi 2013 jää, uusi vuosi 2014 alkaa

Niinkuin monelle muullekkin, on tämä vuosi ollut sekä ylä-ja alamäkeä. Mutta alamäen jälkeen tulee yleensä uusi ylämäki, joka vaatii huomionsa ja vähän niitä voimavaroja. Itselleni tämä vuosi on ollut vanhan kohtaamista ja niistä irti päästämistä. Uuden oppimista ja jakamista. Vuosi vuodelta voimistumista. Kiitos teille, kun olen saanut jakaa sen kanssanne <3  Hyvää uuttavuotta ja parasta vuotta 2014 jokaikiselle teille <3 Olette tärkeitä :) Voimia, halauksia ja hyvää oloa Maarit

Joulun pyhät tulossa ja kauppaturnausta

Noniin, alkaa olemaan suhteellisen lähellä tuo Joulu. Osalle ilon juhlaa, osalle ahdistusta. Kaikista pyhistä tämä taitaa olla se raskain. Miten tahansa Jouluasi vietät, pidä itseäsi tärkeänä. Jos vietät yksin, rahattomana.... halaa itseäsi. Itse muistan äidin kuoleman jälkeen, kun toivoin vain pyhien ja kaiken hässäkän menevän pois. Inhosin aikaa, kun mainokset alkoivat pyörimään ja onnellisia perhepotretteja näytettiin telkassa. Itkin Jouluisin paljon. Tunsin olevani paniikkini kanssa totaalisen yksin tässä maailmassa. Mutta, et ole. Ihan totta, ja pyhätkin menevät äkkiä. Oli sitten mitä tahansa, olet arvokas. Joku päivä tuska helpottaa ja nautit taas Joulusta. Tahi muista pyhistä! Katson blogia Joulunkin aikaan, jos vaikka on asiaa :) Iso halaus! Kauppaturnauksesta pikkasen, olimme ukkokullan kanssa jouluostoksilla eilen ja olin nukkunut tosi huonosti muutamana yönä. Lähdimme ajelemaan isompiin kauppoihin ja olo oli vähän hutera jo mennessä. Itselläni tulee usein migreeni stre

syyllisyyden tunne ja paniikki

Ihanaa, kun on saanut palautetta ja olette kertoneet omista kokemuksistanne. Toivon, että myös sinulla on se tunne että et ole yksin. Samalla muistan itsekin paremmin niitä syvimpiä tunteita. Yksi on syyllisyyden tunne.  Olen tiellä, olen erilainen, olen huonompi, muut kärsivät kun minulla on vikaa korvien välissä.  En saa aikaiseksi asioita,  mitä normaali ihminen saa.  Siis, olen huonompi ja ansaitsen sivuroolin elämässä. Jos joku armostaan ottaa minut mukaan, pelkään että mokaan. Saan paniiikin. En ole siis yhteiskunta kelpoinen!? Näin ainakin itse aikoinaan ajattelin. Ja asioita, joita en edes pysty kirjoittamaan.  Tai...tietty pystyn, teille.  Yritin 3kertaa lääkkeillä lopettaa elämäni aika pitkälle syyllisyyden tunteiden takia. Se, että tunsin olevani tiellä...kaikki nuo. Eikä oikeastaan ollut ketään ympärillä kertomassa toisin. Äiti oli kuollut ja isällä uusi perhe. Minun piti iän mukaan olla aikuinen ja pärjätä.  En voinut asua isäni luona, vaimo ei hyväksynyt. Toki, ymmärr