Kyllä, sen voi voittaa. Paniikkihäiriön. Sen pirulaisen! Olen itse kävelevä esimerkki siitä. Koko tämän blogin idea on juuri siinä, että voin kertoa sen...voiton. Ajattelin itse(kin) aikoinaan, paniikin ollessa päällä vahvana, ei tästä selviä ikinä. En pääse eroon, hautakiveen tulee luultavasti merkintä: eli paniikissa koko elämänsä. En uskonut, että selätän sitä ikinä! Olin jo oikeasti luovuttanut, hämilläni ja väsynyt. Isoin mörkö oli se, etten tiennyt miten lähestyä paniikkia. Miten lähestyä ajatusta, että sen voi voittaa. En löytänyt toivoa mistään. Niin montaa lääkettä, terapeuttia. hypnoosia ja vaikka mitä, mikään ei tehonnut. Luopuminen oli helppoa: jos ei ammattilaiset pysty auttamaan...ei itsellänikään ole mitään aseita! VÄÄRIN! Kun olisin tuon voinut sanoa itselleni aikoinaan. Juuri itselläni ja itsestäni se voitto lähti. Sinullakin on se ase, sisälläsi. Suuttuminen, raivoaminen, elämän nälkä. Sen etsiminen ja kohtaaminen, sen faktan, että voi elää ihan hyvää ja normaali