Siirry pääsisältöön

Kohti vuotta 2015

Joulu takana, huh. Toiset huokaavat helpotuksesta, toiset toipuvat ähkystä :) Itselläni oli monia vuosia, kun Joulu meni toivoessa: olisi jo ohi. En uskonut ikinä nauttivani Joulun ajasta. Joululaulutkin olisi voinut tunkea...jonnekkin....

Mutta aika menee ja elämän uudelleen rakentaminen, paniikin voittaminen...itsensä vahvistaminen...tekee ihmeitä! Jos tämä vuosi on ollut vaikea, älä luovu toivosta. Joskus vain yksi päivä voi muuttaa kaiken. Niin kävi itselläni, kun suutuin paniikille ja aloin taisella.

Toivon Sinun vuodelle 2015 paljon voimia, uskoa, taistelutahtoa ja rohkeutta päästä eteenpäin. Voittaa, askel askeleelta...ja nähdä valoa tunnelissa...



Ja...olet hyvä juuri niinkuin olet. Paniikkihäiriöllä tahi ilman. Aina muista se :)

Halauksin,
Maarit

Kommentit

  1. Lux G.2. tammikuuta 2015 klo 9.52

    Write beautifully! :)
    Hope to read more of those pages here on your blog. Cheers!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit3. tammikuuta 2015 klo 5.01

      Thank you SuperLux <3 :) and thank you for visiting here! Cheers and xxx!

      Poista
  2. Ansku2. tammikuuta 2015 klo 16.23

    Kiitos kun vielä kirjoittelet tännekin <3 Itsellä sairastelua,masentunut mieli ..johtaa paniikkikohtauksiin sekä ahdistuneeseen oloon...semmoinen turta. =/ Upeaa vuodenalkua jokatapauksessa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit3. tammikuuta 2015 klo 5.03

      Ansku, kyllähän minä täällä olen :) Vaikken kirjoita niin usein kun toisiin blogeiihini, niin täällä ollaan. Hirmusti tsemppiä Sinulle <3 Masennuksen aallot voivat olla rajut, mutta pidä pää pinnalla.....<3 ja iso halaus!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää Ystävänpäivää

Yksin tai yhdessä, hyvää tätä päivää sinulle <3 Olet tärkeä  Maarit
Lähetä kommentti
Lue lisää

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä.
2 kommenttia
Lue lisää

Haastatteluni Käsikädessä-lehteen

Yllätyin todella, kun eräs ihana toimittaja Johanna Keiski otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Minulta? Paniikkihäiriöstä? Tottakai annan!!!! Lehti ei ollut niin tuttu, mutta tutustuttuani siihen, todella paljon hyvää tuova. Autoni oli tuolloin rikki, joten teimme sen haastattelun puhelimitse kovassa ukkosen ilmassa. :) Toivoin, että linjat pysyvät auki ja ei räsähdä taloon.. Jännä, kun muistaa tuollaisia asioitakin, kun jotain itselleen merkittävää tapahtuu. Sain kertoa hieman, millaista oli tuona aikana, jolloin elin paniikin kanssa ja se tärkein viesti pääsi esiin: älä luovuta. Se on ja tulee aina olemaan minun ykkkösviestini. Älä luovuta. Ikinä. Koskaan ei tiedä, milloin se päivä tulee, kun valoa alkaa näkymään tunnelissa... Käsikädessä  <-- kurkkaa tuolta lisää lehdestä. En ole yleensä ylpeä ihminen, mutta tästä olen. Saan auttaa muita, tsempata ja kannustaa. Kun on itse kulkenut vaikean tien, on helpompi ymmärtää muita.  Taasen, tsemppiä ja voimia
2 kommenttia
Lue lisää