Välillä tuntuu, että pitää tömähtää sinne pohjalle ennenkuin pääsee ylöspäin. Näin voi olla myös paniikin kanssa. En tiedä, annoinko itseni mennä niin alas kuin mahdollista vai meninkö tahtomattani. Mutta tömähdin aivan pohjalle, kaikin puolin. Ainoa tie oli ylös. Luultavasti tuo tapa on se, millä saan itseni liikkeelle. Saan itseni suutumaan ja sitäkautta aikaan muutoksen. Kaikilla on oma juttunsa, se pitää vaan löytää! Ja kun sen selviytymiskoodin selvittää, vaikka vaikeimman kautta..se toimii läpi elämän. Jokainen käy läpi omalla tavallaan asioita, ja mikä tehoaa minuun..ei välttämättä ole paras toiselle. Kannattaa etsiä sitä omaa tietään, tukea ottaen. Tämä kuulostaa taasen niin heppoiselta ja kliseeltä, mutta lopussa se kiitos on. Paniikissa on monia särmiä: uloslähdössä iskee paniikki. Lomalle lähdössä, kauppaan lähdössä..lähdössä. Sana lähdössä on aika usein avainsana. Kotoonta lähtö, tai missä se turvasatama onkaan, on se kynnys. Pelottaa, mitä ta