Paniikkihäiriö on rajoittava, peloittava, masentava, eristävä..
Mutta: siitä selviydyttä myös opettava!
Minulla se oli 100% invalidisoiva. Saatoin saada sen suihkussa, ja se tuli sellaisella voimalla että soitin ambulanssin. Itseasiassa olin aika vakiovieras eri sairaaloissa. Paniikin takia.
Yksin asuessani minulla kävi kotihoito, sillä en voinut mennä kauppaan, joka oli 100m päässä. Siivota en uskaltanut, kun tulkitsin sykkeen nousun vaaralliseksi. Makasin usein vaan telkkarin edessä, yritin paeta.
Halusin, etten herää, sillä en olisi jaksanut paniikkia yhtään enempää. Itsemurha oli usein mielessäni, ja 3 kertaa kokeilinkin... Itse kyllä soitin avu´n, joten oli hätähuutoni muille.
Se että saa muut ymmärtämään paniikkia, tai tiettyä käytöstä on vaikeaa. Se ei oikeastaan näy ulospäin niinkuin esim. haavat. Usein saa kuulla olevansa laiska, epäsosiaalinen tms. Näin ei vaan ole. Ei uskalla elää, siinä se iso ero!
Otin muutaman jutun wikipediasta, sopivat ihan hyvin tarkoitukseeni:
Tässä näitä muutamia otteita. Joitakin olen ympäröinyt ja alleviivannut, olivat lähimpänä omia kokemuksiani.
Jatkan taasen seuraavalla kerralla, enempi selviytymisestä, näissä on jo tarpeeksi pureskeltavaa..
Pidä huoli itsestäsi ja hyvää päivää ;))
Maarit
Mutta: siitä selviydyttä myös opettava!
Minulla se oli 100% invalidisoiva. Saatoin saada sen suihkussa, ja se tuli sellaisella voimalla että soitin ambulanssin. Itseasiassa olin aika vakiovieras eri sairaaloissa. Paniikin takia.
Yksin asuessani minulla kävi kotihoito, sillä en voinut mennä kauppaan, joka oli 100m päässä. Siivota en uskaltanut, kun tulkitsin sykkeen nousun vaaralliseksi. Makasin usein vaan telkkarin edessä, yritin paeta.
Halusin, etten herää, sillä en olisi jaksanut paniikkia yhtään enempää. Itsemurha oli usein mielessäni, ja 3 kertaa kokeilinkin... Itse kyllä soitin avu´n, joten oli hätähuutoni muille.
Se että saa muut ymmärtämään paniikkia, tai tiettyä käytöstä on vaikeaa. Se ei oikeastaan näy ulospäin niinkuin esim. haavat. Usein saa kuulla olevansa laiska, epäsosiaalinen tms. Näin ei vaan ole. Ei uskalla elää, siinä se iso ero!
Otin muutaman jutun wikipediasta, sopivat ihan hyvin tarkoitukseeni:
Tässä näitä muutamia otteita. Joitakin olen ympäröinyt ja alleviivannut, olivat lähimpänä omia kokemuksiani.
Jatkan taasen seuraavalla kerralla, enempi selviytymisestä, näissä on jo tarpeeksi pureskeltavaa..
Pidä huoli itsestäsi ja hyvää päivää ;))
Maarit
kiito hyvistä kirjoituksista. Itselläni paniikkihäiriö esiintyi ensi kertaa, milloinkas muulloin kuin jouluaattona kaikkien sukulaisten edessä. Siitä alkoi hirveä alamäki, en uskaltanut nousta sängystä, pelkäsin,että sykkeeni nousisi ja kuolisin. Pelkäsin kaikkea mahdollista. Mutta nyt reilu puoli vuotta myöhemmin olen taas oma itseni. kiitos lääkkeiden ja läheisten ymmärryksen ja tuen. Vielä joskus tulee hetki jolloin paniikki hiipii mieleen mutta yhtä nopeasti se myös lähtee pois. On ihanaa lukea muiden kokemuksista. Tulen varmasti seuraamaan blogiasi jatkossa :)
VastaaPoistaHienoa Nanna, että olet matkalla eteenpäin ja voiton puolella jo :))) vastaaminen kesti, anteeksi siitä! En yksinkertaisesti huomannut kommenttia... :(
VastaaPoistamutta olen iloinen, että löysit tiesi tännekkin. Vertaiskokemukset auttavat jaksamaan!! Helpottaa, kun ei ole yksin... Voimia sinulle:))