Jep, se muiden suhtautuminen. Se voi olla joko äärimmäisen kannustavaa..mutta. Myös lannistavaa, lamauttavaa, alentuvaa ja kaikkea yhdessä.
Muutama lause, jota aloin suorastaan vihaamaan aikoinaan: "kyllä se siitä, otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja menet!" ärsytysluokassa nro1! Tuo lause, sisältää niin paljon (mielestäni) alentuvuutta ja loukkausta. Ok, ehkei aina ihmiset tiedä, mitä sanoa, mutta mutta... jos se olisi ollut niin helppoa silloin, sehän olisi tehnyt minusta vaan vainoharhaisen ja laiskan? Eli ei ns. oikeaa syytä tuntea niinkuin tunsin. Ja se juuri loukkasi minua. Sillä pelko jota tunsin, oli aitoa.
Yksi, mikä muistuu mieleen, jopa omalta suvulta:" tuo on tuollainen paniikkihäiriöinen, mitä se ymmärtää" Eli ihankuin paniikkihäiriö olisi tehnyt minusta samalla jotenkin tyhmän?? Ei ei.. eräskin ihmetteli, että osaatko sinä englantia? Voi ei... ja mielestäni olen sen taidon aina osannut, hyvin. Ihan kuin se olisi kadonnut.. tai muutenkaan, koskien ihan kaikkea.
Jos paniikkihäiriö esti ulosmenoni ja liikkumiseni, ei se vienyt aivojani mennessään, kokkaaminenkin sujui..
Ja tietyllä tavalla katsominen, kun aloin harjoitella liikkumista. Ihan kuin olisin ollut alien.
Mitä taasen näillä haluan sanoa, kaikille, on se että kunnioitusta kaikille! Ja jos on paniikkihäiriö tms, ei oikeuta ketään puhumaan alentuvasti, aliarvioimaan tahi pitämään tyhmänä toista. Mielestäni se on viisautta, ymmärrys. ;)
Joten, voimia sekä paniikin kanssa, mutta myös ympäristön! Rinta rottingilla, ei paniikki ihmisenä pahenna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Voimia toivotellen
Maarit :)
Muutama lause, jota aloin suorastaan vihaamaan aikoinaan: "kyllä se siitä, otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja menet!" ärsytysluokassa nro1! Tuo lause, sisältää niin paljon (mielestäni) alentuvuutta ja loukkausta. Ok, ehkei aina ihmiset tiedä, mitä sanoa, mutta mutta... jos se olisi ollut niin helppoa silloin, sehän olisi tehnyt minusta vaan vainoharhaisen ja laiskan? Eli ei ns. oikeaa syytä tuntea niinkuin tunsin. Ja se juuri loukkasi minua. Sillä pelko jota tunsin, oli aitoa.
Yksi, mikä muistuu mieleen, jopa omalta suvulta:" tuo on tuollainen paniikkihäiriöinen, mitä se ymmärtää" Eli ihankuin paniikkihäiriö olisi tehnyt minusta samalla jotenkin tyhmän?? Ei ei.. eräskin ihmetteli, että osaatko sinä englantia? Voi ei... ja mielestäni olen sen taidon aina osannut, hyvin. Ihan kuin se olisi kadonnut.. tai muutenkaan, koskien ihan kaikkea.
Jos paniikkihäiriö esti ulosmenoni ja liikkumiseni, ei se vienyt aivojani mennessään, kokkaaminenkin sujui..
Ja tietyllä tavalla katsominen, kun aloin harjoitella liikkumista. Ihan kuin olisin ollut alien.
Mitä taasen näillä haluan sanoa, kaikille, on se että kunnioitusta kaikille! Ja jos on paniikkihäiriö tms, ei oikeuta ketään puhumaan alentuvasti, aliarvioimaan tahi pitämään tyhmänä toista. Mielestäni se on viisautta, ymmärrys. ;)
Joten, voimia sekä paniikin kanssa, mutta myös ympäristön! Rinta rottingilla, ei paniikki ihmisenä pahenna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Voimia toivotellen
Maarit :)
Kommentit
Lähetä kommentti