Juurikin näin olen ajatellut. Edes yksi päivä ilma pelkoa, ilman etukäteisajattelua, että jos menen kauppaan, mitä voi tapahtua ja miten sinne kävellessä jo voi tulla huono olo, kun viimeksi tuli..mitä jos saan kohtauksen, ehdinkö juosta turvaan, mitä jos joku näkee? Entä jos en pääse kauppaan, tulee nälkä, lisää paniikkia ja sitten en ainakaan pääse kauppaan...Noniin, nyt alkaa jo pulssi nousta ja paha olo, oksettaa..huimaa..voi ei, mitä nyt? En pysty hengittää...
Muistan VIELÄKIN tuon oravanpyörän, miten se lähti etenemään huomaamattani..ajatukset vyöryivät kuin lumipallo eteenpäin, kunnes olin täydessä paniikissa jo ennen kuin olin astunut ovesta ulos. Ja siihen se kauppareissu usein jäi. Ulko ovelle.
Se viha, katkeruus jota koin (ja vieläkin välillä) paniikkia kohtaan oli suuri. Se vei minut pois elämästä. Ihmisistä. Itsestäni.
Vaan, jankuttaen samaa, selvisin! Usko pois, tulee päivä, jolloin sinullakin on se muistona, arpena itselläsi.
Ehken ei tänään, mutta joku päivä. Älä anna periksi. Mietin usein, miksi minulle? Miksi tämä painajainen...Pieni vastaus on: voin yrittää auttaa muita. Ja, se opetti muutamia niin tärkeitä asioita, joita rahalla ei saa. Vaan siinä tilanteessa, kun on paniikki päällä? Ei paljon lohduta. Ei todellakaan.
Vaan tulee se päivä, kun paniikki väistyy. Se kuluu, menettää voimiaan. Älä luovuta itsesi suhteen.
Hyvä kirja, jonka terapeuttini aikoinaan kehoitti hommaamaan on Jon Kabat-Zinn: olet jo perillä.
Siinä on neuvoja, ja kirjoitettu niin hyvällä teksitllä, että väkisinkin pysähtyy. Se oma mieli nimittäin. Se on juurikin se, mikä pitää pysäyttää, jotta kehokin rauhottuu. Jos mahdollista, kirjasto tms? Selaile vaikka pikkaisen, jos löytyy jotain itsellesi. Minä löysin siitä paljon, tärkein kirja vieläkin ja aina mukana.
On taipumusta tuohon mielen ylikierroksilla käymiseen ;)
Muistan VIELÄKIN tuon oravanpyörän, miten se lähti etenemään huomaamattani..ajatukset vyöryivät kuin lumipallo eteenpäin, kunnes olin täydessä paniikissa jo ennen kuin olin astunut ovesta ulos. Ja siihen se kauppareissu usein jäi. Ulko ovelle.
Se viha, katkeruus jota koin (ja vieläkin välillä) paniikkia kohtaan oli suuri. Se vei minut pois elämästä. Ihmisistä. Itsestäni.
Vaan, jankuttaen samaa, selvisin! Usko pois, tulee päivä, jolloin sinullakin on se muistona, arpena itselläsi.
Ehken ei tänään, mutta joku päivä. Älä anna periksi. Mietin usein, miksi minulle? Miksi tämä painajainen...Pieni vastaus on: voin yrittää auttaa muita. Ja, se opetti muutamia niin tärkeitä asioita, joita rahalla ei saa. Vaan siinä tilanteessa, kun on paniikki päällä? Ei paljon lohduta. Ei todellakaan.
Vaan tulee se päivä, kun paniikki väistyy. Se kuluu, menettää voimiaan. Älä luovuta itsesi suhteen.
Hyvä kirja, jonka terapeuttini aikoinaan kehoitti hommaamaan on Jon Kabat-Zinn: olet jo perillä.
Siinä on neuvoja, ja kirjoitettu niin hyvällä teksitllä, että väkisinkin pysähtyy. Se oma mieli nimittäin. Se on juurikin se, mikä pitää pysäyttää, jotta kehokin rauhottuu. Jos mahdollista, kirjasto tms? Selaile vaikka pikkaisen, jos löytyy jotain itsellesi. Minä löysin siitä paljon, tärkein kirja vieläkin ja aina mukana.
On taipumusta tuohon mielen ylikierroksilla käymiseen ;)
Mutta, voimia paljon ja et ole yksin!
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti