Viimeksi kerroin, että matkasin sinne konserttiin. Jännitti monestakin syystä: nosti tunteet pintaan, isä ja äitiä ikävä, kuuma, ihmisiä. Huh, ihan kiitettävä setti ärsykkeitä!
Olen tuntenut erään artistin jo noin 35v, hän vaimoineen on täysin perhettä minulle. Koitan, jos saan linkin tällä tabletilla konsertista.
Mutta, siis pääsin takahuoneeseen katsomaan ja kuuntelemaan. Ajaessaan sinne olin aika hermona. En ehken itseni takia niinkään, vaan sen että JOS saan kohtauksen siellä artistien keskellä. Olen oppinut sen,että kaikilla on oma valmistautumisensa ja se on todella tarkkaa. Aikoinaan ollessani teatterissa töissä katselin ja kuuntelin valmistautumisia. Pienestä voi keskittyminen mennä ja nämä taiteilijat haluavat antaa yleisölle vain parasta. He elävät sille ja yleisö äänestää tietty jaloillaan, jos ei miellytä.
Eli, sitä jännitin että saan jonkin paniikin ja porukka joutuu huomioimaan minut ja jättämään sen oman keskittymisensä.
Päästessäni sinne näin tutut kasvot ja onnen kyyneleet valuivat. Samalla tuntui ikävä muljahdus rinnassa. Olin siis jännittänyt niin paljon etukäteen että sain itselleni rytmihäiriön!! Great. Ei muuta kun pumppu pamppaillen sisään. Minut esiteltiin toisille ja pientä rentoutumista alkoi valua kehooni. Mahtavaa porukkaa. Pääsi hetkeksi salin puolelle istumaan, kuuntelin harjoituksia ennen yleisön päästämistä sisään. Pumppu muljahteli vieläkin.
Hyvä vinkki:
Laitoin kädet suuni eteen kevyesti ja rauhoitin hengitystä. Samalla suljin silmäni ja ajattelin vain: hengitys menee sisään, ulos, sisään, ulos. Jatkoin näin hetken ja avasin silmäni. Olo oli rauhallinen, tyyni. Muljahtelutkin olivat häipyneet.
Pystyin nayttimaan konsertista ja hyvästä seurasta seuraavat 3h :)
Näköjään tabletilla en saa lisättyä likkiä, sen myöhemmin.
Voimia päivääsi,
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti