Ei haluta nousta sängystä...ei vaan jaksa. Koko ulkomaailma ahdistaa, mikään ei kiinnosta. Masennus kuiskaa korvaan: I still got the blues for you...ja olo on kuin melankolisesta musiikkivideosta. Olet se, joka katsoo ikkunasta sateen piiskatessa ikkunaan, silmäkulmastasikin tulee tippa...toinenkin.
Koitat pitää naamiota kasvoillasi, huomaten sen jähmettyvän kerta kerran jälkeen huonommin. Myöntää ei voi, häpeä on liian suuri. Olen väsynyt....
Itseasiassa kuvasin muistikuviani menneestäni. Paniikki ilman masennusta on varmaan mahdollista, mutta itselläni ja heillä, kenen kanssa olen jutellut...käsi kädessä tulevat.
Robin Williams, mahtava näyttelijä...koomikko, silti masentunut. Kaikkea on, silti se jokin puuttuu.
Esimerkki taasen, ettei koskaan voi tietää mitä toisen silmien takaa löytyy.
Paniikissa masennus tekee kurjan olon vieläkin astetta kovemmin rankaksi. Tuplakurjaa oloa..
Huonot uutiset: se voi palata, vaikka pääseekin yli.
Paras uutinen: siitä voi päästä yli!
Jokaisella on omat keinot, ja myös omat tavat käsitellä masennusta.
Itselläni oli syöminen. Söin, söin ja söin. Kaikkea kermavaahdolla kuorrutettuna, banaania, suklaata, jäätelöä... ja en puhu kertaa viikossa vaan kertaa päivässä. 2kpl suklaalevyjä, banaania, iso jäätelöpaketti-kaikissa päällä kermavaahtoa...pizzaa.....limua. Lihoin muutamassa kuukaudessa 50kg. Eli painoin alkuun 50kg, muutaman kuukauden päästä 100kg... ja loppujen lopuksi 115kg.
Söin suruuni, yritin saada hyvän olon tunnetta mistä vain.
Toisilla menee alkoholia, joillakin jotain muuta. Joku lopettaa syömisen kokonaan.
Helpotusta haetaan raskaaseen oloon keinolla millä hyvänsä.
Ylipääseminen? Se onkin kinkkisempi homma, ei ole antaa täsmäohjetta. Niinkuin totesin aiemmin, jokainen kokee asiat niin omalla tavallaan.
Terapia, lääkitys...puhuminen..ulkoilu, maalaus, kirjoittaminen. Mikä tuntuu omalta ja mihin voimat riittävät.
Se, mitä ei saa tehdä: antaa periksi! Jookos? Saattaa mennä aikaa ja toipuminen voi olla hidasta. Välillä tuntuu ettei millään ole mitään väliä. Mutta: SINULLA ON. :) Siinä mielestäni hyvä syy jaksaa. Sinä. Sinun elämäsi.
Koitat pitää naamiota kasvoillasi, huomaten sen jähmettyvän kerta kerran jälkeen huonommin. Myöntää ei voi, häpeä on liian suuri. Olen väsynyt....
Itseasiassa kuvasin muistikuviani menneestäni. Paniikki ilman masennusta on varmaan mahdollista, mutta itselläni ja heillä, kenen kanssa olen jutellut...käsi kädessä tulevat.
Robin Williams, mahtava näyttelijä...koomikko, silti masentunut. Kaikkea on, silti se jokin puuttuu.
Esimerkki taasen, ettei koskaan voi tietää mitä toisen silmien takaa löytyy.
Paniikissa masennus tekee kurjan olon vieläkin astetta kovemmin rankaksi. Tuplakurjaa oloa..
Huonot uutiset: se voi palata, vaikka pääseekin yli.
Paras uutinen: siitä voi päästä yli!
Jokaisella on omat keinot, ja myös omat tavat käsitellä masennusta.
Itselläni oli syöminen. Söin, söin ja söin. Kaikkea kermavaahdolla kuorrutettuna, banaania, suklaata, jäätelöä... ja en puhu kertaa viikossa vaan kertaa päivässä. 2kpl suklaalevyjä, banaania, iso jäätelöpaketti-kaikissa päällä kermavaahtoa...pizzaa.....limua. Lihoin muutamassa kuukaudessa 50kg. Eli painoin alkuun 50kg, muutaman kuukauden päästä 100kg... ja loppujen lopuksi 115kg.
Söin suruuni, yritin saada hyvän olon tunnetta mistä vain.
Toisilla menee alkoholia, joillakin jotain muuta. Joku lopettaa syömisen kokonaan.
Helpotusta haetaan raskaaseen oloon keinolla millä hyvänsä.
Ylipääseminen? Se onkin kinkkisempi homma, ei ole antaa täsmäohjetta. Niinkuin totesin aiemmin, jokainen kokee asiat niin omalla tavallaan.
Terapia, lääkitys...puhuminen..ulkoilu, maalaus, kirjoittaminen. Mikä tuntuu omalta ja mihin voimat riittävät.
Se, mitä ei saa tehdä: antaa periksi! Jookos? Saattaa mennä aikaa ja toipuminen voi olla hidasta. Välillä tuntuu ettei millään ole mitään väliä. Mutta: SINULLA ON. :) Siinä mielestäni hyvä syy jaksaa. Sinä. Sinun elämäsi.
Voimia päivääsi ja iso halaus <3
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti