Asia, jolla valtava vaikutus!! Vieläkin, jollen nuku kunnolla... tulee ahdistava olo nopeammin ja alttius jonkin asteiselle kohtauksella. En ole montaa kohtausta saanut viime vuosina, mutta stressi, vähät unet ja pienellä ruolla oleminen... alkaa sydän pamppaa ja kiire esim kaupasta kovenee.
Nyt ehken hieman enemmän, sillä stressaan selkääni. Siellä on patteja ja isompiin kuviin ja erikoislääkärille meno ensi viikolla.. se, mikä eniten pelottaa, on se että äitini kuoli lantiosta alkaneeseen syöpään. Eli se ja kivun takia unettomuus...taistelua tekee juuri nyt.
Tässä tilanteessa saamani työkalut menneisyydestä ovat kullan arvoisia!!
Kerron muutaman tässä..
Kun huimaa, muistan asian: se on vaan ahdistusta ja jännitän kaulalihaksiani.. ei ole vaarallista. En kuole siihen, ikävä olo tosin.
Kannoin pitkään lompakossani tällaista lappua, ja kun harjoittelin esim. bussilla menoa, katsoin lappua ja kiinnitin huomioni siihen, ettei vaarallista ja mistä oikeasti johtuu..
Samoin tein sydämmen hakkaamisen kanssa: se johtuu jännityksestä, ei vaarallista. Normaali reaktio. Ja johtuu ahdistuksestani.
Tämä ajattelutapa toimi minulle loistavasti. Oikeastaan joka asiassa, ja toimii vieläkin.
Kävimme terapeutin kanssa kaikki kohdat läpi, ja oivalsin, mistä mikäkin oire johtuu. Ei siitä, että olisin hullu tai sekoamassa.
Vaan siitä, miten reagoin oieisiin, kun en tiennyt mistä ne johtuvat. Ne tuntuivat enemmän sellaiselta suurelta oiremöykyltä, joka vaan pyöri ja pyöri nopeammin eteenpäin, ilman että osasin pysäyttää sitä.
Yksi hyvä kysymys oli "mitä sitten tapahtuu?" Eli, kun sanoin, että pelkään että sekoan bussissa.. terapeuttini kysyi aina tuon kysymyksen. Eki kävimme sen tilanteen loppuun puhumalla, kun ajatukseni jäivät siihen, mitäs jos.
Siinä huomasin, ettei oikeastaan ollut järkevä se ajatustyyli, joka minulla oli.
Siis, jos saan jonkun kohtauksen bussissa, en menetä itseäni, vaan ryntään ulos sieltä, paniikissa, ok. Mitäs sitten? Kukaan ei näe sisääni. Ja vaikka näkisi paniikkini, mitäs sitten? Ei ole häpeä. Korkeintaan siihen tulee ambulanssi, ja rauhotun. Saatan rauhottua jo itseksenikin ulkona. Pointti oli se, että kauhukuvat käytyäni läpi loppuun asti, ei ne olleet niin kauheita, kun uskalsin ajatella pidemmälle.
Vaan se ajatus mitäs jos... siihen jääminen altisti katastrifiajatuksille enemmän.
Tässä oli muutama vinkki ja harkitsemisen arvoinen juttu :))
Itselläni toimii, ei tarkoita että toimii kaikilla, mutta kandee koklaa...
Äärimmäisen hyvää päivää kaikille
Maarit :))
Kommentit
Lähetä kommentti