keskiviikko 13. tammikuuta 2016

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa.

Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin.

Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing.
Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten.

En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä. Ok, onhan pakko sanoa että ei nyt ihan hullumman näköinen, mutta joku vaan mättää. Sisin. Vielä menneessä ajassa.

Jotenkin kaikki se, mitä koki ja näki.. on jäänyt kummittelemaan. Eli seuraava askel: nostaminen itsensä myös sisimmästään samalle tasolle kun on saanut ulkokuoren.

Kaikenlainen toipuminen pitkän sairauden (oireyhtymän) jälkeen ottaa oman aikansa. Ensin kroppa ja pää selviää pahimmasta, jotta pystyy taas elämään. Sitten tulee hienosäätöä, kun alkaa olemaan siihen valmis. Tärkeintä on kuunnella itseään siinä, ja antaa sekä aikaa mutta myös työtä. Eli työskennellä asioiden kanssa, jotka vellovat ajatuksissa. Ehken vaikein on niiden huomaaminen? Osoittaminen juuri siihen, joka häiritsee. Aika usein se oma mieli on niin kaaoksessa, ettei vain jaksa/osaa bongata sitä kiveä, joka sydämmellä on.....


Ihmiselämä taitaa olla monesti sitä oppimista ja taistelua itsensä kanssa. On loivempia jaksoja, sitten niitä myrskyjä ja taas tasaantuu. Mutta joka ikinen kerta kaikki myrskyt nostavat ihmisen uudelle tasolle, uusin voimin. Sitä ei heti tajua eikä näe, vaan vasta jonkin ajan kuluttua kun katsoo taaksepäin. Silloin huomaa, mistä kaikesta on jo selvinnyt.

Image result for quotes about lifting yourself up

Voimia päivääsi,
Maarit





lauantai 3. tammikuuta 2015

Haastatteluni Käsikädessä-lehteen

Yllätyin todella, kun eräs ihana toimittaja Johanna Keiski otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Minulta? Paniikkihäiriöstä? Tottakai annan!!!! Lehti ei ollut niin tuttu, mutta tutustuttuani siihen, todella paljon hyvää tuova. Autoni oli tuolloin rikki, joten teimme sen haastattelun puhelimitse kovassa ukkosen ilmassa. :) Toivoin, että linjat pysyvät auki ja ei räsähdä taloon.. Jännä, kun muistaa tuollaisia asioitakin, kun jotain itselleen merkittävää tapahtuu.

Sain kertoa hieman, millaista oli tuona aikana, jolloin elin paniikin kanssa ja se tärkein viesti pääsi esiin: älä luovuta. Se on ja tulee aina olemaan minun ykkkösviestini. Älä luovuta. Ikinä. Koskaan ei tiedä, milloin se päivä tulee, kun valoa alkaa näkymään tunnelissa...

Käsikädessä <-- kurkkaa tuolta lisää lehdestä.






En ole yleensä ylpeä ihminen, mutta tästä olen. Saan auttaa muita, tsempata ja kannustaa. Kun on itse kulkenut vaikean tien, on helpompi ymmärtää muita. 


Taasen, tsemppiä ja voimia päivääsi

Maarit

xxx

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kohti vuotta 2015

Joulu takana, huh. Toiset huokaavat helpotuksesta, toiset toipuvat ähkystä :) Itselläni oli monia vuosia, kun Joulu meni toivoessa: olisi jo ohi. En uskonut ikinä nauttivani Joulun ajasta. Joululaulutkin olisi voinut tunkea...jonnekkin....

Mutta aika menee ja elämän uudelleen rakentaminen, paniikin voittaminen...itsensä vahvistaminen...tekee ihmeitä! Jos tämä vuosi on ollut vaikea, älä luovu toivosta. Joskus vain yksi päivä voi muuttaa kaiken. Niin kävi itselläni, kun suutuin paniikille ja aloin taisella.

Toivon Sinun vuodelle 2015 paljon voimia, uskoa, taistelutahtoa ja rohkeutta päästä eteenpäin. Voittaa, askel askeleelta...ja nähdä valoa tunnelissa...



Ja...olet hyvä juuri niinkuin olet. Paniikkihäiriöllä tahi ilman. Aina muista se :)

Halauksin,
Maarit

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua

Mietin pitkään, mitä tähän kirjottaisin. En ole vähään aikaan päivittänyt tätä blogia, johtuen ihan siitä että olen tehnyt töitä itseni kanssa. Eteenpäin seuraavalle levelille ja lisää haastamista ja kohtaamisia. Kirjoitan niistä lisää joulun jälkeen, ja toivon että siitä saapi voimia. Tämä blogi on se kaikkein henkilökohtaisin ja itselleni lähellä sydäntä. Kuka ikinä lukeekin tätä, toivon että saat jotain!

Monelle voi pyhät olla myös raskasta aikaa, teille toivotan voimia. Pyhät menevät ohi kuitenkin nopeasti.... 

Tämän kuvan kautta toivotan kaikille rentoa fiilistä sekä muistutan taas: olet tärkeä! 

Maarit

tiistai 16. syyskuuta 2014

Paniikista voittoon

Kyllä, sen voi voittaa. Paniikkihäiriön. Sen pirulaisen! Olen itse kävelevä esimerkki siitä. Koko tämän blogin idea on juuri siinä, että voin kertoa sen...voiton.

Ajattelin itse(kin) aikoinaan, paniikin ollessa päällä vahvana, ei tästä selviä ikinä. En pääse eroon, hautakiveen tulee luultavasti merkintä: eli paniikissa koko elämänsä.
En uskonut, että selätän sitä ikinä! Olin jo oikeasti luovuttanut, hämilläni ja väsynyt. Isoin mörkö oli se, etten tiennyt miten lähestyä paniikkia. Miten lähestyä ajatusta, että sen voi voittaa. En löytänyt toivoa mistään. Niin montaa lääkettä, terapeuttia. hypnoosia ja vaikka mitä, mikään ei tehonnut. Luopuminen oli helppoa: jos ei ammattilaiset pysty auttamaan...ei itsellänikään ole mitään aseita!

VÄÄRIN! Kun olisin tuon voinut sanoa itselleni aikoinaan. Juuri itselläni ja itsestäni se voitto lähti. Sinullakin on se ase, sisälläsi. Suuttuminen, raivoaminen, elämän nälkä. Sen etsiminen ja kohtaaminen, sen faktan, että voi elää ihan hyvää ja normaalia elämää... löydä se. Ja ymmärrä. Ymmärrä, että paniikki ei ole sama kuin sinä ihmisenä. Sen voi voittaa. Älä luovu unelmistasi, kasvata niitä..... käytä niiden voimaa siihen, että suutut paniikille ja se kun estää sinua toteuttamasta unelmiasi. Joka pienellä askeleella anna lähtöpassit paniikille, Pieni askelkin on aina askel eteenpäin.

Löydä sisäinen voimasi... <3






Voimia päivään! <3

Maarit