Elämää paniikkihäiriön jälkeen

Viimeksi kerroin, että matkasin sinne konserttiin. Jännitti monestakin syystä: nosti tunteet pintaan, isä ja äitiä ikävä, kuuma, ihmisiä. Huh, ihan kiitettävä setti ärsykkeitä! Olen tuntenut erään artistin jo noin 35v, hän vaimoineen on täysin perhettä minulle.  Koitan, jos saan linkin tällä tabletilla konsertista.  Mutta,  siis pääsin takahuoneeseen katsomaan ja kuuntelemaan.  Ajaessaan sinne olin aika hermona. En ehken itseni takia niinkään,  vaan sen että JOS saan kohtauksen siellä artistien keskellä. Olen oppinut sen,että kaikilla on oma valmistautumisensa ja se on todella tarkkaa.  Aikoinaan ollessani teatterissa töissä katselin ja kuuntelin valmistautumisia. Pienestä voi keskittyminen mennä ja nämä taiteilijat haluavat antaa yleisölle vain parasta. He elävät sille ja yleisö äänestää tietty jaloillaan, jos ei miellytä. Eli, sitä jännitin että saan jonkin paniikin ja porukka joutuu huomioimaan minut ja jättämään sen oman keskittymisensä. Päästessäni sinne näin tutut kasvot ja o

Ihan totta, suuri kiitos kaikille lukijoille. Palautteen antajille. Ihan kaikille. Se kokemus, jonka kävin läpi ja voin jakaa kanssanne. Se tunne ja tieto, että joku on saanut tukea. En osaa edes kuvailla!!! Kyynel vierähtää.... tunnen, että kokemuseni ei ollut turha ja sillä oli tarkoitus. Auttaa muita myös. :) Tämä taitaa olla vasta matkan alku, paljon kerrottavaa, jaettavaa. Jos haluat ja jaksat niin jaa myös omaa kokemustasi, tunnelmia..ihan mitä vain kanssani. Oman mielen solmuja avamalla vaikka kirjoittamalla voi olla selkeyttävää. Asiat, mitkä olivat lukossa, saattavat vähän aueta :) Nyt lähden valmistautumaan iltaan, konserttiin menossa. Mahtavat artistit kunnioittavat edesmennyttä mahtavaa artistia. Pienenä bouksena....isäni paras kaveri esiintyy myös. Saan nähdä hänet pitkästä aikaa, halata oikein kunnolla ja tiedän...moni tunsi isäni, eli kohtaan samalla omaa ikävääni omaa isääni kohtaan. Kuulostaa hiukka sekavalta, mutta lupaan kertoa enempi konsertin jälkeen. Jos

Noniin, nyt pieniä keinoja hallita paniikkia ja sen oireita. Varsinkin juuri kohtausten iskiessä. Ensin laitan hyödyllisen linkin, josta saa hyvää infoa: paniikkihäiriöyhdistys . Nämä vinkit ovat itselläni toimineet, varsinkin sen jälkeen kun aloin jo kuntoutumaan paremmin. Pahimpina hetkinä ainoa apuni oli lääkitys. Siitä voi olla montaa mieltä, eikä se ole se ainoa apu. Ei saakkaan olla pidemmällä tähtäimellä, mutta oma paniikkini oli jo hallitsematon muutoin. Vinkkeihin: Lompakkoon lappu/lappuja Tämä on vain ahdistusta. Se on inhottavaa muttei vaarallista. TÄMÄ ON VAIN AHDISTUSTA Kestän tämän Minulla on paniikkihäiriö, en ole sen hullumpi kuin muutkaan Oireet eivät ole vaarallisia Siis kaikenlaisia kannustavia viestejä, muistutuksia ettei ole vaarallista. Kun alkaa ensioireet iskemään, itselläni paras oli: Tämä on vain ahdistusta. Hoin sitä itselleni esim. bussimatkan ajan.             -Ymmärrys miten kroppa toimii ja miksi mikäkin oire tulee. sydämentykytys