Elämää paniikkihäiriön jälkeen

Joulu takana, huh. Toiset huokaavat helpotuksesta, toiset toipuvat ähkystä :) Itselläni oli monia vuosia, kun Joulu meni toivoessa: olisi jo ohi. En uskonut ikinä nauttivani Joulun ajasta. Joululaulutkin olisi voinut tunkea...jonnekkin.... Mutta aika menee ja elämän uudelleen rakentaminen, paniikin voittaminen...itsensä vahvistaminen...tekee ihmeitä! Jos tämä vuosi on ollut vaikea, älä luovu toivosta. Joskus vain yksi päivä voi muuttaa kaiken. Niin kävi itselläni, kun suutuin paniikille ja aloin taisella. Toivon Sinun vuodelle 2015 paljon voimia, uskoa, taistelutahtoa ja rohkeutta päästä eteenpäin. Voittaa, askel askeleelta...ja nähdä valoa tunnelissa... Ja...olet hyvä juuri niinkuin olet. Paniikkihäiriöllä tahi ilman. Aina muista se :) Halauksin, Maarit

Mietin pitkään, mitä tähän kirjottaisin. En ole vähään aikaan päivittänyt tätä blogia, johtuen ihan siitä että olen tehnyt töitä itseni kanssa. Eteenpäin seuraavalle levelille ja lisää haastamista ja kohtaamisia. Kirjoitan niistä lisää joulun jälkeen, ja toivon että siitä saapi voimia. Tämä blogi on se kaikkein henkilökohtaisin ja itselleni lähellä sydäntä. Kuka ikinä lukeekin tätä, toivon että saat jotain! Monelle voi pyhät olla myös raskasta aikaa, teille toivotan voimia. Pyhät menevät ohi kuitenkin nopeasti....  Tämän kuvan kautta toivotan kaikille rentoa fiilistä sekä muistutan taas: olet tärkeä!  Maarit

Kyllä, sen voi voittaa. Paniikkihäiriön. Sen pirulaisen! Olen itse kävelevä esimerkki siitä. Koko tämän blogin idea on juuri siinä, että voin kertoa sen...voiton. Ajattelin itse(kin) aikoinaan, paniikin ollessa päällä vahvana, ei tästä selviä ikinä. En pääse eroon, hautakiveen tulee luultavasti merkintä: eli paniikissa koko elämänsä. En uskonut, että selätän sitä ikinä! Olin jo oikeasti luovuttanut, hämilläni ja väsynyt. Isoin mörkö oli se, etten tiennyt miten lähestyä paniikkia. Miten lähestyä ajatusta, että sen voi voittaa. En löytänyt toivoa mistään. Niin montaa lääkettä, terapeuttia. hypnoosia ja vaikka mitä, mikään ei tehonnut. Luopuminen oli helppoa: jos ei ammattilaiset pysty auttamaan...ei itsellänikään ole mitään aseita! VÄÄRIN! Kun olisin tuon voinut sanoa itselleni aikoinaan. Juuri itselläni ja itsestäni se voitto lähti. Sinullakin on se ase, sisälläsi. Suuttuminen, raivoaminen, elämän nälkä. Sen etsiminen ja kohtaaminen, sen faktan, että voi elää ihan hyvää ja normaali

Pelko. Sitä paniikkihäiriö on. Pelkoa niin moneen asiaan: kaupassa käynti, ylipäätään paikkaan, mistä ei pääse heti pois. Nytjuuritällähetkellä ja mielellään samalla sekunnilla. Jos en pääse pois..tapahtuu jotain kauheaa. Mitä? Kuolen, seinät kaatuvat, sekoan, pyörryn, jappi loppuu, oksettaa...ihmiset ajattelevat: hullu. Näinhän se menee, ja siinä sivussa latistaa itsetuntoaan samalla. Kysymys: mitä pahimmillaan voi tapahtua? Tuo kysymys ja ajatusleikki eteenpäin avasi aika hyvin silmäni ja ajatusmaailmani aikoinaan. Terapeuttini kysyi tuota, ja vastatessani huomasin.. loppujen lopuksi mitään sellaista ei tapahtuisi, josta en selviäisi. Otsikko: eläminen pelon kanssa..sitä se oli. Elin kamuni pelon kanssa. Se oli kovin uskollinen ja ahkera kaveri. Öisinkään ei väistynyt sivultani. Vielä vähemmän yleisillä paikoilla. Meni aikaa, ennen kuin sain kipinän siihen, että minä hallitsen tuota pelkoa. Ei niin että pelko hallistee minua. Elämäni oli riippuvainen tuon pelon mielialoista: ak

Ei haluta nousta sängystä...ei vaan jaksa. Koko ulkomaailma ahdistaa, mikään ei kiinnosta. Masennus kuiskaa korvaan: I still got the blues for you...ja olo on kuin melankolisesta musiikkivideosta. Olet se, joka katsoo ikkunasta sateen piiskatessa ikkunaan, silmäkulmastasikin tulee tippa...toinenkin. Koitat pitää naamiota kasvoillasi, huomaten sen jähmettyvän kerta kerran jälkeen huonommin. Myöntää ei voi, häpeä on liian suuri. Olen väsynyt.... Itseasiassa kuvasin muistikuviani menneestäni. Paniikki ilman masennusta on varmaan mahdollista, mutta itselläni ja heillä, kenen kanssa olen jutellut...käsi kädessä tulevat. Robin Williams, mahtava näyttelijä...koomikko, silti masentunut. Kaikkea on, silti se jokin puuttuu. Esimerkki taasen, ettei koskaan voi tietää mitä toisen silmien takaa löytyy. Paniikissa masennus tekee kurjan olon vieläkin astetta kovemmin rankaksi. Tuplakurjaa oloa.. Huonot uutiset: se voi palata, vaikka pääseekin yli. Paras uutinen: siitä voi päästä yli! J