Moikka taas ❤ Aikaa mennyt enemmän kuin tarpeeksi, ja jossain välissä ajattelin jo, että heivaan täällä. Mutta... toisaalta...haluan antaa sitä hyvää takaisinpäin, jota olen saanut! Jos saan yhdellekin ihmiselle paremman fiiliksen, on tämä kaiken arvoista😘 Oma tilanne on ollut sekä tasainen, että viime kesänä iski oikein kunnolla takapakkia. Syynä aika suuret kasat stressiä, koronakupla kotona eli sosiaalinen elämä minimissään, pelko koronasta, meillä rutiinien muutosta miehen vaihtaessa työpäikkaa ja sitten onneksi pääsi takaisin alkuperäiseen (pitkä juttu...mutta häpi ending). Koko ajan se oma mukavuusalueeni siis pieneni, kun kotona tuli oltua ja pelkäsin jo hiekkatiellä kävelyäkin. Varsinkin aukealla! Se oli ihan jäätävän paha paikka, ja en todellakaan uskaltanut mennä... en kuitenkaan edes pysähtynyt miettimään, että miksi. Kesän siis kärvistelin kotona, saaden kohtauksia jo kotonakin...kauppaan en yksin päässyt, ja miehen kanssa vähäksi aikaa, kunnes jouduin taas juoksemaan a