Muistin asian, kun olen viime päivät lätrännyt kylmägeelin kanssa. Käsi tulehtunut ja tiedän, että pitäisi ottaa lomaa...Vaan en malta! Kylmägeeli!!! Itselläni, kun alkoi tuntua pahalta vaikka yleisillä paikoilla, laitoin niskaan ja otsalle pikkasen kylmägeeliä. Tietyssä kohtaa kohtausta veri alkaa pumppaamaan oikein urakalla ja tuo kylmän kosketus vähän tasaa sitä. Ei tietty aina auta, mutta joskus vähän jarruttelee sitä pahinta. Toki, sitten tuoksuu aika raikkasti mentholille, mutta pieni hinta jos vaikka jeesaa? :) Nyt en pysty kirjoittamaan enempää, käsi tulessa. Tuli vain mieleen tämä kikka ;) Voimia päiviisi Maarit
Tekstit
Nyt haluan antaa kaikille toivoa paniikkin kanssa! Niinkuin olen kertonut omasta polustani, oli se todella rankka ja kivinen. Sähköshokkihoidoista itsemurhayrityksiin ja epätoivoon. Ei uskoa huomiseen, ei toivoa paremmasta. Muistan, kun täytin 30v. Olin aivan varma, todellakin varma, että hautakiveenikin tulee maininta: eli elämänsä paniikissa. Mutta hei, nyt!!!! Se ei ole edes ajatuksissani usein. Toki, muistuttaa olemassaolostaan välillä. Kuumassa, isoissa kaupoissa ruuhka-aikaan... väsy tahi stressaantunut. Mutta, suurimman osan vapaa. Mitä tuolla tahdon sanoa, on se että aina on toivoa . Aina on mahdollisuus vapautua. Aina on uusia sivuja, joita käännetään. Se vaatii paljon työtä, uskoa, itsensä hyväksymistä, pelkojen kohtaamista...Paniikki on vaativa oireyhtymä. Joskus lääkitys on aiheellinen, terapia, pienet askeleet... ja itselleen raivostuminen! Tai pikemminkin, paniikille. Älä menetä uskoasi, tahi itseäsi. Mikään ei ole ikuista, vaikka nyt juuri siltä voi tuntua. An