Tilasin kirjaani varten vanhoja B-todistuksia, papereita jne. Luin vuosilta 1991-2006. Huh. Muuta en voi sanoa. Rankka tie. Pari asiaa, jotka pomppasivat esiin oli kuoleman pelkoni sekä kysymykset siitä, olenko normaali. Nuo teemat toistuivat usein. Mietinkin, että juuri se kuolemanpelko esti minua elämästä. Paniikin tunne, ajattelin että en halua kuolla vielä, vaan tuntui niin pahalta että pelkäsin sitä. Tottahan siitä kirjoitetaan, että paniikkiin kuuluu nimenomaan kuoleman pelko, mutta miten? Minulla niin, että halusin elää ja tehdä asioita, mutta tulkintani omasta tilastani oli etten elä pitkään. Eihän muuten voi olla niin karseita oloja? Ja se, että kohtauksessa pelkäsin.. en edes ymmärtänyt silloin kuinka paljon pelkäsin kuolevani ja saamatta tilaisuutta edes kokeilla elämistä. Kuulostaa hassulta, tiedän, mutta niin tunsin. Nyt ajatellen, taisi johtua siitä, että äitini kuoli oikeastaan syliini syövän kaluttua hänet. Ne, mitä näin äitini kokevan, pahat olot, huimaukset, pä