Noniin, nyt on pyhät ja kaikki muukin juhlahumu takana, ihana arki koittanut. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, vaan enempi tavoitteita tilanteen mukaan. Olen jo pitkään halunnut mennä kuntosalille, toki, välillä olen käynytkin. Mutta aiemmin ja vanhasta muistista se on ollut paikkoja, jossa paniikki on tullut. Kuntoillessa syke nousee, ihmisiä paljon, missä pakotie? Nyt, uskoisin olevani vahvempi ja tarttuvani haasteeseen asenteella: jos tulet paniikki, saat äkkilähdön! Eli vuoden sopimuksen meinaan tehdä klubille, jossa käy nuorisoa jne. Haastaen itseni ja toteuttaen sen haaveen, josta unelmoin 10v sitten. Todellakin, paniikin alkaessa näinkin yksinkertainen asia oli suuri haave. Toisille oli jokapäiväistä, mutta itselle vain haave. Aikaa meni ja työtä tullessa tähän pisteeseen, mutta siitä iloitseminen on toisella tasolla! Tässä kerron samalla sen, että vaikka olen suurimmaksi osaksi parantunut paniikista, arvet ovat vielä jäljellä, ja vanhaa ajatus/käyttäytymismallia löytyy.