Siirry pääsisältöön

kiitos teille

Ihan totta, suuri kiitos kaikille lukijoille. Palautteen antajille. Ihan kaikille. Se kokemus, jonka kävin läpi ja voin jakaa kanssanne. Se tunne ja tieto, että joku on saanut tukea. En osaa edes kuvailla!!!

Kyynel vierähtää.... tunnen, että kokemuseni ei ollut turha ja sillä oli tarkoitus. Auttaa muita myös. :)

Tämä taitaa olla vasta matkan alku, paljon kerrottavaa, jaettavaa. Jos haluat ja jaksat niin jaa myös omaa kokemustasi, tunnelmia..ihan mitä vain kanssani.

Oman mielen solmuja avamalla vaikka kirjoittamalla voi olla selkeyttävää. Asiat, mitkä olivat lukossa, saattavat vähän aueta :)


Nyt lähden valmistautumaan iltaan, konserttiin menossa. Mahtavat artistit kunnioittavat edesmennyttä mahtavaa artistia. Pienenä bouksena....isäni paras kaveri esiintyy myös. Saan nähdä hänet pitkästä aikaa, halata oikein kunnolla ja tiedän...moni tunsi isäni, eli kohtaan samalla omaa ikävääni omaa isääni kohtaan. Kuulostaa hiukka sekavalta, mutta lupaan kertoa enempi konsertin jälkeen. Jos vaikka saisin luvan pariin kuvaankin ;)

Myös taitavat ne omat työkalut tulla käyttöön...tunnepuoli menee niin ympäriämpäri... niistäkin lisää myöhemmin ;))))

Nyt pitäsi raottaa sitä vaatekaapin ovea...jossa ei ikinä ole mitään vaatetta!!! :) muuten vain aivan täynnä, muttei tälle illalle mitään tietty. No, olen siis täysin nainen tässä asiassa.(siis tämä huumorilla ja lähipiirissä todettua ;) Ehkäpä sieltä jotain kumminkin löytyy......

 
Paljon voimia kaikille
*Maarit*

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää Ystävänpäivää

Yksin tai yhdessä, hyvää tätä päivää sinulle <3 Olet tärkeä  Maarit

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä.

Haastatteluni Käsikädessä-lehteen

Yllätyin todella, kun eräs ihana toimittaja Johanna Keiski otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Minulta? Paniikkihäiriöstä? Tottakai annan!!!! Lehti ei ollut niin tuttu, mutta tutustuttuani siihen, todella paljon hyvää tuova. Autoni oli tuolloin rikki, joten teimme sen haastattelun puhelimitse kovassa ukkosen ilmassa. :) Toivoin, että linjat pysyvät auki ja ei räsähdä taloon.. Jännä, kun muistaa tuollaisia asioitakin, kun jotain itselleen merkittävää tapahtuu. Sain kertoa hieman, millaista oli tuona aikana, jolloin elin paniikin kanssa ja se tärkein viesti pääsi esiin: älä luovuta. Se on ja tulee aina olemaan minun ykkkösviestini. Älä luovuta. Ikinä. Koskaan ei tiedä, milloin se päivä tulee, kun valoa alkaa näkymään tunnelissa... Käsikädessä  <-- kurkkaa tuolta lisää lehdestä. En ole yleensä ylpeä ihminen, mutta tästä olen. Saan auttaa muita, tsempata ja kannustaa. Kun on itse kulkenut vaikean tien, on helpompi ymmärtää muita.  Taasen, tsemppiä ja voimia