Siirry pääsisältöön

kiitos teille

Ihan totta, suuri kiitos kaikille lukijoille. Palautteen antajille. Ihan kaikille. Se kokemus, jonka kävin läpi ja voin jakaa kanssanne. Se tunne ja tieto, että joku on saanut tukea. En osaa edes kuvailla!!!

Kyynel vierähtää.... tunnen, että kokemuseni ei ollut turha ja sillä oli tarkoitus. Auttaa muita myös. :)

Tämä taitaa olla vasta matkan alku, paljon kerrottavaa, jaettavaa. Jos haluat ja jaksat niin jaa myös omaa kokemustasi, tunnelmia..ihan mitä vain kanssani.

Oman mielen solmuja avamalla vaikka kirjoittamalla voi olla selkeyttävää. Asiat, mitkä olivat lukossa, saattavat vähän aueta :)


Nyt lähden valmistautumaan iltaan, konserttiin menossa. Mahtavat artistit kunnioittavat edesmennyttä mahtavaa artistia. Pienenä bouksena....isäni paras kaveri esiintyy myös. Saan nähdä hänet pitkästä aikaa, halata oikein kunnolla ja tiedän...moni tunsi isäni, eli kohtaan samalla omaa ikävääni omaa isääni kohtaan. Kuulostaa hiukka sekavalta, mutta lupaan kertoa enempi konsertin jälkeen. Jos vaikka saisin luvan pariin kuvaankin ;)

Myös taitavat ne omat työkalut tulla käyttöön...tunnepuoli menee niin ympäriämpäri... niistäkin lisää myöhemmin ;))))

Nyt pitäsi raottaa sitä vaatekaapin ovea...jossa ei ikinä ole mitään vaatetta!!! :) muuten vain aivan täynnä, muttei tälle illalle mitään tietty. No, olen siis täysin nainen tässä asiassa.(siis tämä huumorilla ja lähipiirissä todettua ;) Ehkäpä sieltä jotain kumminkin löytyy......

 
Paljon voimia kaikille
*Maarit*

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

paniikin sivujuttuja ja erityisherkkä ihminen

Kävin päivällä kirjastossa, ja aika usein luen siellä ihmisen psyykkeestä ja filosofisia juttuja. Sattuneesta syystä ihmisen mieli kiinnostaa (eli haluan oppia itsestäni lisää, ja kaivella uusia voimavaroja) Otin jonkin kirja hyllyltä, en katsonut sen enempiä titteliä. Avatessani tuon kirjan huomasin sen koskevan narsismia. Itse olin nuorena vahvatahtoinen tyttö, en huolinut seuraani ihan ketä tahansa miestä. Ok, olin jopa nirso. Aiemmin olen kertonutkin täällä, että Helsingin VIP- osastoon kuuluin ystäväni kanssa. Joka menomestassa ja varsinkin niissä, missä kävi julkkiksia. Paniikin iskiessä olin haavotuvainen. Omakuvani romuttui ja tunsi olevani vähintään kakkosluokan kansalainen, epänormaali. Arvatkaas, olinko narsistille hyvä uhri? Kyllä. Kun aloin ajattelemaan itseäni huonompana lähetin samalla singnaalin alistuvasta naisesta. Niin olinkin. En halunnut olla yksin, en uskaltanut. Ja tämä narsisti hyödynsi tilanteen. 3v olin nyrkin ja oman huoneeni välissä, kunnes hän yritti ...

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä....

Lupaamani Kirjoitus

Taas on mennyt aikaa, kun olen tänne Kirjoitellut. L aitan kuvana tekstin, jonka Kirjoitin Aikoinaan erääseen lehteen. Toivottavasti näkyy hyvin. Se Kertoo ajasta, jolloin  paniikkini oli pahana Ja en uskonut toipumisen olevan mahdollista.. Hyvää yötä Kaikille ja voimia Maarit Ja huomaan, jotta kuva ei näykkään kunnolla, joten kirjoitan teksin tähän uudestaan :) PANIIKKIHÄIRIÖ VIE HALUN ELÄÄ " Paniikkihäiriö? Sana, jota useimmat ihmiset joko pelkäävät tai eivät uskalla välittää.On vaikea puhua/kirjoittaa paniikkihäiriöstä, sillä jos sitä ei itsellä ole, on koko sairautta vaikea käsittää. Sillä sairaus paniikkihäiriö on. Se ei ole tarttuvaa, tappavaa eikä arkoita, että olisit tulossa "hulluksi", vaan se on sairaus, joka hankaloittaa elämää erittäin paljon. Haluaisit lähteä ulos, tavata ystävät, toteuttaa unelmasi... Mutta mikä estää? Pelko, kauhu, epänormaaliksi leimautuminen.. Haluaisit lähteä ulos kävelemään, nauttia ulkona olosta, auringosta, elämästä. Ol...