Noniin, nyt pieniä keinoja hallita paniikkia ja sen oireita. Varsinkin juuri kohtausten iskiessä.
Ensin laitan hyödyllisen linkin, josta saa hyvää infoa: paniikkihäiriöyhdistys.
Nämä vinkit ovat itselläni toimineet, varsinkin sen jälkeen kun aloin jo kuntoutumaan paremmin. Pahimpina hetkinä ainoa apuni oli lääkitys. Siitä voi olla montaa mieltä, eikä se ole se ainoa apu. Ei saakkaan olla pidemmällä tähtäimellä, mutta oma paniikkini oli jo hallitsematon muutoin.
Vinkkeihin:
Hoin sitä itselleni esim. bussimatkan ajan.
-Ymmärrys miten kroppa toimii ja miksi mikäkin oire tulee.
sydämentykytys tai sydämen hakkaaminen
hengitysvaiheudet
huimaus
sormien ja jalkojen pistely
rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa
tukehtumisen tunne
pyörrytys
hikoilu
vapina
kuumat tai kylmät aallot
epätodellisuuden tunne
kuoleman pelko
Kuulostaa varmaan tutuilta oireilta? Jännitys, hyperventilaatio, adrenaliini ja lihasjännitys. Esim. Kaulassa sijaitsevat lihakset kun jännittyvät-> verenkierto heikentyy -> huimaa
Pinnallinen hengitys-> raajat pistelevät
Tukehtumisen tunne-> mahalla jännittäminen ja rintalihaksilla myös
ELI NORMAALEJA REAGOINTEJA KROPALTA, EI VAARALLISIA :)))
Vereen erittyy stressihormonia erityisen paljon, sydämen syke kiihtyy ja henkinen toiminta ohjautuu vaistotasolle. Ihminen keskittyy vaaratilanteesta selviytymiseen vaistoja ja refleksejä noudattaen, eli aikoinaan oli normi reagtio.
Eli, stressin yms vähentäminen. Ei niin helppoa, tiedän!
Ajatusten katkaiseminen. Kirja, jota olen suositellut, itse sain vinkin omalta terapeutiltani: Jon Kabat-Zinn-olet jo perillä. Siinä on ihan mielettömän hyvin kirjoitettu miten voi pysäyttää sen ajatusten virran. Minulla on vieläkin se kirja yöpöydällä. Turvana.Kirja ainakin täältä
Puhelimeen tahi tietsikalle saa ilmaisia rentoudu-ohjelmia. relax-ohjelmia you tube
Näitäkin käytän muutaman kerran viikossa, vieläkin.
Sitten oli kysymys: Mitä sitten tapahtuu?
Kävimme läpi tilanteita, joissa paniikkia tuli. Esim. bussi. Kun sanoin, että alkoi pulssi nousemaan. "Mitä sitten tapahtuu, mikä olisi pahinta?
Sekoan, pyörryn.
"Mitä sitten tapahtuisi?"
Niinpä. Jos pyörtyisin, varmaan saisin apua. Tuskin sekoaisin. Mutta jos sekoaisin, mikä sitten tapahtuisi? Saisin apua.
Mutta jos ihmiset tuijottavat?
"Mitä he näkevät ja mitä sitten tapahtuu?"
Naisen, jolla on huono olo. Eivät sekopäätä-niinkuin itse ajattelin.
Eli, yksinkertaudessaan: mikä olisi pahinta ja mitä sitten tapahtuisi? Oikeasti. En kuole paniikkiin, se ei aiheuta sydänkohtausta.
Toivottavasti sait tuosta ajatusmallista kiinni? Vähän vaikea näin nopeasti kirjoittaa ja selittää.....
Käy läpi omia stressejä, tapahtumia..jos menneisyydessä/nykyhetkessä on jotain mihin reagoit? Ja kun huomaat, mihin reagoit paniikilla....sen ymmärtäminen on iso asia.
Itse en edes alkuun tajunnut että reagoin menneisiin tapahtumiin, joita olin haudannut.
Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä sinulle!
Ensin laitan hyödyllisen linkin, josta saa hyvää infoa: paniikkihäiriöyhdistys.
Nämä vinkit ovat itselläni toimineet, varsinkin sen jälkeen kun aloin jo kuntoutumaan paremmin. Pahimpina hetkinä ainoa apuni oli lääkitys. Siitä voi olla montaa mieltä, eikä se ole se ainoa apu. Ei saakkaan olla pidemmällä tähtäimellä, mutta oma paniikkini oli jo hallitsematon muutoin.
Vinkkeihin:
- Lompakkoon lappu/lappuja
- Tämä on vain ahdistusta. Se on inhottavaa muttei vaarallista.
- TÄMÄ ON VAIN AHDISTUSTA
- Kestän tämän
- Minulla on paniikkihäiriö, en ole sen hullumpi kuin muutkaan
- Oireet eivät ole vaarallisia
Hoin sitä itselleni esim. bussimatkan ajan.
-Ymmärrys miten kroppa toimii ja miksi mikäkin oire tulee.
Kuulostaa varmaan tutuilta oireilta? Jännitys, hyperventilaatio, adrenaliini ja lihasjännitys. Esim. Kaulassa sijaitsevat lihakset kun jännittyvät-> verenkierto heikentyy -> huimaa
Pinnallinen hengitys-> raajat pistelevät
Tukehtumisen tunne-> mahalla jännittäminen ja rintalihaksilla myös
ELI NORMAALEJA REAGOINTEJA KROPALTA, EI VAARALLISIA :)))
Vereen erittyy stressihormonia erityisen paljon, sydämen syke kiihtyy ja henkinen toiminta ohjautuu vaistotasolle. Ihminen keskittyy vaaratilanteesta selviytymiseen vaistoja ja refleksejä noudattaen, eli aikoinaan oli normi reagtio.
Eli, stressin yms vähentäminen. Ei niin helppoa, tiedän!
Ajatusten katkaiseminen. Kirja, jota olen suositellut, itse sain vinkin omalta terapeutiltani: Jon Kabat-Zinn-olet jo perillä. Siinä on ihan mielettömän hyvin kirjoitettu miten voi pysäyttää sen ajatusten virran. Minulla on vieläkin se kirja yöpöydällä. Turvana.Kirja ainakin täältä
Puhelimeen tahi tietsikalle saa ilmaisia rentoudu-ohjelmia. relax-ohjelmia you tube
Näitäkin käytän muutaman kerran viikossa, vieläkin.
Sitten oli kysymys: Mitä sitten tapahtuu?
Kävimme läpi tilanteita, joissa paniikkia tuli. Esim. bussi. Kun sanoin, että alkoi pulssi nousemaan. "Mitä sitten tapahtuu, mikä olisi pahinta?
Sekoan, pyörryn.
"Mitä sitten tapahtuisi?"
Niinpä. Jos pyörtyisin, varmaan saisin apua. Tuskin sekoaisin. Mutta jos sekoaisin, mikä sitten tapahtuisi? Saisin apua.
Mutta jos ihmiset tuijottavat?
"Mitä he näkevät ja mitä sitten tapahtuu?"
Naisen, jolla on huono olo. Eivät sekopäätä-niinkuin itse ajattelin.
Eli, yksinkertaudessaan: mikä olisi pahinta ja mitä sitten tapahtuisi? Oikeasti. En kuole paniikkiin, se ei aiheuta sydänkohtausta.
Toivottavasti sait tuosta ajatusmallista kiinni? Vähän vaikea näin nopeasti kirjoittaa ja selittää.....
Käy läpi omia stressejä, tapahtumia..jos menneisyydessä/nykyhetkessä on jotain mihin reagoit? Ja kun huomaat, mihin reagoit paniikilla....sen ymmärtäminen on iso asia.
Itse en edes alkuun tajunnut että reagoin menneisiin tapahtumiin, joita olin haudannut.
Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä sinulle!
Voimia paljon Sinulle
Maarit
Hei,
VastaaPoistaKiitos pikaisista kommenteitasi!. Olen kärsinyt paniikkihäiriöistä noin 10 vuoden ajan. Nyt ne ovat taas pahentuneet. Lääkitys on päällä, joten parempaan suuntaan mennään. Torstaina on aika varattuna psykologille, joten eiköhän sieltäkin päin apua ole tulossa. Oma apu kuitenkin paras apu..
Olen erittäin iloinen siitä, että Sinulla on paniikkihäiriö taaksejäänyttä elämää tai ainakin huomattavasti lievempää kuin aikaisemmin.. Tämä antaa uskoa myös minulle ja varmaan myös monille muille blogisi seuraajille.
Itsekin olen uskonut sen, että pelkoja aiheuttavia tilanteita ei saa paeta vaan niitä kohti on mentävä sopivina päiväannoksina vaikka kuinka tuntuu, että maailma kaatuu niskaan.. Tänäänkin oli tiukka paikka olla kampaamon tuolilla, mutta parhaillani istun tyytyväiseni hiuksiini kirjoittamassa tekstiäni. Ylihuomenna on palaveri, joka sekin on tiukka paikka. Myönnän, että käytän tällä hetkellä dopingia eli betasalpaajaa, mutta jätän sen käytön vähemmälle kun olen paremmin toipillani..
Jaksamisia kaikille!
Moikka,
VastaaPoistaja ihana asenne! Se juuri on sitä eteenpäin menoa, kun kohtaa ne pelottavat paikat. Toivottavasti tuli kivat hiukset :) Dopingia voi käyttää mielestäni, itsekkin käytin. Keinot voittamiseen on moninaisia. Hyvää kokousta sulle ja näytä paniikille kuka on pomo ;))
Voimia sulle paljon!!!!
Maarit