Hyvää Ystävänpäivää

Tämän blogin suosituimmat tekstit

paniikin sivujuttuja ja erityisherkkä ihminen

Kävin päivällä kirjastossa, ja aika usein luen siellä ihmisen psyykkeestä ja filosofisia juttuja. Sattuneesta syystä ihmisen mieli kiinnostaa (eli haluan oppia itsestäni lisää, ja kaivella uusia voimavaroja) Otin jonkin kirja hyllyltä, en katsonut sen enempiä titteliä. Avatessani tuon kirjan huomasin sen koskevan narsismia. Itse olin nuorena vahvatahtoinen tyttö, en huolinut seuraani ihan ketä tahansa miestä. Ok, olin jopa nirso. Aiemmin olen kertonutkin täällä, että Helsingin VIP- osastoon kuuluin ystäväni kanssa. Joka menomestassa ja varsinkin niissä, missä kävi julkkiksia. Paniikin iskiessä olin haavotuvainen. Omakuvani romuttui ja tunsi olevani vähintään kakkosluokan kansalainen, epänormaali. Arvatkaas, olinko narsistille hyvä uhri? Kyllä. Kun aloin ajattelemaan itseäni huonompana lähetin samalla singnaalin alistuvasta naisesta. Niin olinkin. En halunnut olla yksin, en uskaltanut. Ja tämä narsisti hyödynsi tilanteen. 3v olin nyrkin ja oman huoneeni välissä, kunnes hän yritti ...

Lue lisää

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä....

Lue lisää

Lupaamani Kirjoitus

Taas on mennyt aikaa, kun olen tänne Kirjoitellut. L aitan kuvana tekstin, jonka Kirjoitin Aikoinaan erääseen lehteen. Toivottavasti näkyy hyvin. Se Kertoo ajasta, jolloin paniikkini oli pahana Ja en uskonut toipumisen olevan mahdollista.. Hyvää yötä Kaikille ja voimia Maarit Ja huomaan, jotta kuva ei näykkään kunnolla, joten kirjoitan teksin tähän uudestaan :) PANIIKKIHÄIRIÖ VIE HALUN ELÄÄ " Paniikkihäiriö? Sana, jota useimmat ihmiset joko pelkäävät tai eivät uskalla välittää.On vaikea puhua/kirjoittaa paniikkihäiriöstä, sillä jos sitä ei itsellä ole, on koko sairautta vaikea käsittää. Sillä sairaus paniikkihäiriö on. Se ei ole tarttuvaa, tappavaa eikä arkoita, että olisit tulossa "hulluksi", vaan se on sairaus, joka hankaloittaa elämää erittäin paljon. Haluaisit lähteä ulos, tavata ystävät, toteuttaa unelmasi... Mutta mikä estää? Pelko, kauhu, epänormaaliksi leimautuminen.. Haluaisit lähteä ulos kävelemään, nauttia ulkona olosta, auringosta, elämästä. Ol...

Lue lisää

Elämää paniikkihäiriön jälkeen

Hae tästä blogista