Kävin päivällä kirjastossa, ja aika usein luen siellä ihmisen psyykkeestä ja filosofisia juttuja. Sattuneesta syystä ihmisen mieli kiinnostaa (eli haluan oppia itsestäni lisää, ja kaivella uusia voimavaroja) Otin jonkin kirja hyllyltä, en katsonut sen enempiä titteliä. Avatessani tuon kirjan huomasin sen koskevan narsismia.
Itse olin nuorena vahvatahtoinen tyttö, en huolinut seuraani ihan ketä tahansa miestä. Ok, olin jopa nirso. Aiemmin olen kertonutkin täällä, että Helsingin VIP- osastoon kuuluin ystäväni kanssa. Joka menomestassa ja varsinkin niissä, missä kävi julkkiksia.
Paniikin iskiessä olin haavotuvainen. Omakuvani romuttui ja tunsi olevani vähintään kakkosluokan kansalainen, epänormaali. Arvatkaas, olinko narsistille hyvä uhri? Kyllä. Kun aloin ajattelemaan itseäni huonompana lähetin samalla singnaalin alistuvasta naisesta. Niin olinkin. En halunnut olla yksin, en uskaltanut. Ja tämä narsisti hyödynsi tilanteen.
3v olin nyrkin ja oman huoneeni välissä, kunnes hän yritti kuristaa minut ja isäni sai viskattua hänet pihalle. Itse en olisi saanut. Syy: annoin itseni uskoa että olen huono ihminen, kun on paniikkihäiriö.
Aika usein käy näin, mitä olen siis huomannut. Laskee itsensä alimmalle tasolle ihmisten edessä. Ihan kun olisi armosta muiden seurassa, silti spitaalinen. Ottaa kaikki huomion muruset, joita saa, koska enempää ei ole ansainnut??? Olet ansainnut enemmän!!!!
Itse vähättelin itseäni todella paljon, ja ne 3krtaa lääkkeillä? En halunnut olla tiellä....en jaksanut, mutta en halunnut olla vaivaksikaan. Vika kerta meinasi olla se todella viimeinen..... heräsin teholta paineet 25/47....huups. Onneksi...onneksi pääsin takaisin.
Tottakai masentaa, kun oma mieli laittaa vastaan siinä vaiheessa, kun pitäisi mennä esim. ulos. Se on se haaste, jonka heittää itselleen... sen voittaminen..tuntuu ehkä maailman parhaalta!
Itse olen etsinyt monta vuotta vastausta siihen, miksi paniikkini oli niin raju. Loppuivat lääketieteestä termitkin!
Erityisherkkä. Arvatkaas, kun luin asiasta!!! tee testi täällä
Kaikki ärsykkeet, äänet, valot, hälinät.....nyt ymmärrän. Paniikki+erityisherkkyys=ymmärtämättömänä kaaos.
Sain 23kysymyksestä 21 kyllä-ääniä itselleni. Eli, askeleen lähempänä taas ymmärtämistä, sekä itseäni että paniikkia kohtaan.
Kirjoitan lisää tästä, odotan jos saan luvan parille sivulle linkittää asiasta. Jospa olisi sinullekkin jotain siinä? Lääkärit sanoivat aikoinaan minulle, että useimmiten on herkkien ihmisten kiusana tämä....hmm...ajattelemisen arvoinen juttu!
Itse olin nuorena vahvatahtoinen tyttö, en huolinut seuraani ihan ketä tahansa miestä. Ok, olin jopa nirso. Aiemmin olen kertonutkin täällä, että Helsingin VIP- osastoon kuuluin ystäväni kanssa. Joka menomestassa ja varsinkin niissä, missä kävi julkkiksia.
Paniikin iskiessä olin haavotuvainen. Omakuvani romuttui ja tunsi olevani vähintään kakkosluokan kansalainen, epänormaali. Arvatkaas, olinko narsistille hyvä uhri? Kyllä. Kun aloin ajattelemaan itseäni huonompana lähetin samalla singnaalin alistuvasta naisesta. Niin olinkin. En halunnut olla yksin, en uskaltanut. Ja tämä narsisti hyödynsi tilanteen.
3v olin nyrkin ja oman huoneeni välissä, kunnes hän yritti kuristaa minut ja isäni sai viskattua hänet pihalle. Itse en olisi saanut. Syy: annoin itseni uskoa että olen huono ihminen, kun on paniikkihäiriö.
Aika usein käy näin, mitä olen siis huomannut. Laskee itsensä alimmalle tasolle ihmisten edessä. Ihan kun olisi armosta muiden seurassa, silti spitaalinen. Ottaa kaikki huomion muruset, joita saa, koska enempää ei ole ansainnut??? Olet ansainnut enemmän!!!!
Itse vähättelin itseäni todella paljon, ja ne 3krtaa lääkkeillä? En halunnut olla tiellä....en jaksanut, mutta en halunnut olla vaivaksikaan. Vika kerta meinasi olla se todella viimeinen..... heräsin teholta paineet 25/47....huups. Onneksi...onneksi pääsin takaisin.
Tottakai masentaa, kun oma mieli laittaa vastaan siinä vaiheessa, kun pitäisi mennä esim. ulos. Se on se haaste, jonka heittää itselleen... sen voittaminen..tuntuu ehkä maailman parhaalta!
Itse olen etsinyt monta vuotta vastausta siihen, miksi paniikkini oli niin raju. Loppuivat lääketieteestä termitkin!
Erityisherkkä. Arvatkaas, kun luin asiasta!!! tee testi täällä
Kaikki ärsykkeet, äänet, valot, hälinät.....nyt ymmärrän. Paniikki+erityisherkkyys=ymmärtämättömänä kaaos.
Sain 23kysymyksestä 21 kyllä-ääniä itselleni. Eli, askeleen lähempänä taas ymmärtämistä, sekä itseäni että paniikkia kohtaan.
Kirjoitan lisää tästä, odotan jos saan luvan parille sivulle linkittää asiasta. Jospa olisi sinullekkin jotain siinä? Lääkärit sanoivat aikoinaan minulle, että useimmiten on herkkien ihmisten kiusana tämä....hmm...ajattelemisen arvoinen juttu!
Tsemppiä kovasti tähänkin päivään!!!
Maarit
Kiitos taas tsemppitekstistä,onneksi oöet täällä �� <3
VastaaPoistaMeikä kirotusvohreideni kera luurilla lukee sun blogia...jotta selviän hengissä bussimatkan kotiin.
VastaaPoistaAi niiiin ja testi anto 21 tänne myös..huh.
VastaaPoistaJeeeeee Ansku, tsemppiii! You can do it :) ja kiva kun musta on jeesiä!;) sullakin tuli aika bojot! Hmm....kandee lukee kirja: Elaine N. Aron- erityisherkkä ihminen. Oon about puolessa välissä ja ahaa- elämyksiä jo tullut monta!
VastaaPoista<3
Poistakiitän kirjalinkistä,paan korvan taa :) ...mulla nyt useemman päivän.. välillä viikkojenki vaivannu kumma olo johon ei löydy ratkaisua.. :( onko sulla kokemusta pitemmästä ahdistuskierteestä?.. mulla vaihtelee ihan kotona istuessa jos oon paikallani epätodellinen olo ja kuvotus..pelko..ahdistus ja pian paniikki kaupan päälle!... tulee tunne että oon ainoa maailmassa jolla tämmöset monioireet..kukaan ei voi ymmärtää... oon aikonu lähteä ulos...käydä kävelyllä sitten se tyssää (jos ei ole pakko lähteä johonkin) siihen että "mitä järkeä"? "helpompi vaan maata ja kattoo sarjoja"? jos jaksaa niihinkään keskittyä... ihan ku en olis läsnä itessäni, niin ikävä fiilif :( surullista on kun kokee olevansa yksin asian kanssa eikä tätä voi kukaan muu setviäkään mutta itkettää kun niin kovasti tahtois olla normaali..olla kunnossa..elää <3 nytki yököttää ja tuskanen olo... en vaan osaa elää tätä arkea en nauti pian mistään... aina on vaatimuksia itellä pää täynnä ja oikeastaan muiden silmissä mulla ei ole mitään.. muuta kuin aikaa itelle! vi**u. Eksyin taas tänne ... ainoa paikka jossa jotain tuttua teksteissä omiin oloihini... koitan jaksaa tsempata kun sinäkin jaksat <3 kiitos kaunis sulle.
VastaaPoistaMoikka Ansku! Olen ollut vähän lomilla, huh.Hei, on kokemusta!!!! Oli itseasiassa yleinen olotila muutaman vuode, kun paniikki oli pahimpana. Ja et ole ainoa...ihan totta. Monella on samaa, vaan siitä puhuminen...vaikeaa. Epätodellinen, irrallinen ja ei oma itsensä-olo. Kun eläisi kuoressa, tnntuu tutulta, muttei tunne kumminkaan? Ja ymmärrän tuon "mitä järkeä"- ajattelun...itselläni oli pitkään se....mikä pointti lähteä los, kun kumminkin tulee paha olo...ja muille se on niin normaalia...itse vaan opettelen edes pihalla käyntiä...se normaaliolon tarve...voi, iso halaus!!!! Muistan kun toivoin että voisin edes hetken tuntea sen... rankkaa...Kun tämä ei näy ulos, niin ihmisten helppo sanoa, että sullahan vaan on aikaa...yep...niinpä, olla paniikissa??? Muta, älä (taas kerran jankkaan) älä anna periksi! Tulee päivä, kun itsekkin muistelet nuita aikoja, ja huomaat että eteenpäin olet mennyt... Joskus se tie ylöspäin alkaa alamäestä... itsellä tuli kuopan pohjalta se suuttumus. Vitutti, kun jo sängyssä makaamisestakin tuli paniikki!!!! Suutuin ja siitä se jotenkin alkoi....Jaksa vaan taistella ja vaikka vasyy, älä anna periksi <3 <3
PoistaMoi!
VastaaPoistaAvasin juuri foorumin mielenterveysongelmista kärsiville, aiheina mm. masennus, paniikkihäiriö jne. Tervetuloa kirjoittelemaan jos kiinnostaa!
www.hullujenhuone.com