Ensin, kiitos paniikkipirkko. Muistutit minua miksi tätä kirjoitan:) Kirjoittelen tätä mahti ukonilmassa, 3G verkolla ja niinkuin aina, pää kipeänä. Aamupäivä oli tosi kuuma ja painostava. Matkalla kauppaan autossa ilastointi. Kylmä tekee hyvää, jopa paniikille ;) Auto parkkiin ja ulos. Lämmin kuuma ilma iski vasten kasvoja. Pää kipeä. Askeleet kiihtyivät. Sain itseni kiinni paniikin esiasteesta. Väkisin hölläsin askeliani ja päätin pitää itseni kasassa. Ja sainkin. Muistuttamalla itseäni siitä fakstasta, että ne johtuvat fyysisistä oireista, jotka ovat todellisia, mutteivat vaarallisia. Eli syy ja seuraus on todellista, ei tarvita paniikkireaktiota. Nyt voin jo sanoa, että tuo onnistuu aika usein. Mutta pahimpina aikoina ei tullut nuo ajatukset mieleen. Pako-reaktio oli se ainoa. Eli, harjoittelu kannattaa! Muistan, kun aloitin. "todella tyhmää, ei tästä ole mitään hyötyä". Ei se siltä heti tuntunutkaan! Ihan totta, ymmärrän sen ajatuksen ja sen hädän, kun tuntuu et