Siirry pääsisältöön

pienessä päänsäryssä


Ensin, kiitos paniikkipirkko. Muistutit minua miksi tätä kirjoitan:)

Kirjoittelen tätä mahti ukonilmassa, 3G verkolla ja niinkuin aina, pää kipeänä. Aamupäivä oli tosi kuuma ja painostava. Matkalla kauppaan autossa ilastointi. Kylmä tekee hyvää, jopa paniikille ;) Auto parkkiin ja ulos. Lämmin kuuma ilma iski vasten kasvoja. Pää kipeä. Askeleet kiihtyivät. Sain itseni kiinni paniikin esiasteesta. Väkisin hölläsin askeliani ja päätin pitää itseni kasassa. Ja sainkin. Muistuttamalla itseäni siitä fakstasta, että ne johtuvat fyysisistä oireista, jotka ovat todellisia, mutteivat vaarallisia. Eli syy ja seuraus on todellista, ei tarvita paniikkireaktiota.

Nyt voin jo sanoa, että tuo onnistuu aika usein. Mutta pahimpina aikoina ei tullut nuo ajatukset mieleen. Pako-reaktio oli se ainoa.

Eli, harjoittelu kannattaa! Muistan, kun aloitin. "todella tyhmää, ei tästä ole mitään hyötyä". Ei se siltä heti tuntunutkaan! Ihan totta, ymmärrän sen ajatuksen ja sen hädän, kun tuntuu että mikään ei auta.

Vaan, taidan olla esimerkki että taistelu kannattaa! Mitä ikinä teet, älä anna periksi. Mitä annat, armoa. Anna itsellesi armoa toipua. Jos tunnet, että liian kiire...yritä höllätä. Sinä olet se tärkein. Ilman sinua ei enää ole niillä töilläsi, kiireilläsi, tekemättömillä askareilla mitään virkaa. Jollet jaksa niitä tehdä. Anna olla, edes hetken.


Voimia paljon
Maarit

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää Ystävänpäivää

Yksin tai yhdessä, hyvää tätä päivää sinulle <3 Olet tärkeä  Maarit
Lähetä kommentti
Lue lisää

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä.
2 kommenttia
Lue lisää

Haastatteluni Käsikädessä-lehteen

Yllätyin todella, kun eräs ihana toimittaja Johanna Keiski otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Minulta? Paniikkihäiriöstä? Tottakai annan!!!! Lehti ei ollut niin tuttu, mutta tutustuttuani siihen, todella paljon hyvää tuova. Autoni oli tuolloin rikki, joten teimme sen haastattelun puhelimitse kovassa ukkosen ilmassa. :) Toivoin, että linjat pysyvät auki ja ei räsähdä taloon.. Jännä, kun muistaa tuollaisia asioitakin, kun jotain itselleen merkittävää tapahtuu. Sain kertoa hieman, millaista oli tuona aikana, jolloin elin paniikin kanssa ja se tärkein viesti pääsi esiin: älä luovuta. Se on ja tulee aina olemaan minun ykkkösviestini. Älä luovuta. Ikinä. Koskaan ei tiedä, milloin se päivä tulee, kun valoa alkaa näkymään tunnelissa... Käsikädessä  <-- kurkkaa tuolta lisää lehdestä. En ole yleensä ylpeä ihminen, mutta tästä olen. Saan auttaa muita, tsempata ja kannustaa. Kun on itse kulkenut vaikean tien, on helpompi ymmärtää muita.  Taasen, tsemppiä ja voimia
2 kommenttia
Lue lisää