Olen haastanut itseäni oikein kunnolla viimeiset 2 viikkoa. Aiemmin nälkä, muutokset kropassa ja huonot olot ovat olleet no no minulle. Niinkuin olen kertonut, että olen voittanut itseni paniikin kanssa jo voiton puolelle.
Nyt, viimeiset 2 vkoa olen ollut Jutan Superdietillä, Fitfarmin ohjeilla. En itse asiassa edes tiennyt miksi. Mahassa paha olo ja en oikein tiennyt, mitä teen. Uskallanko? Liikkua, olla normaalisti. Nälkä vähän ja pää kipeä hiilareiden ja sokerien vierotusoireista.
Nyt, pari päivää sitten tajusin, että olen haastanut itseni, mutta reagoinut niinkuin tein paniikin aikana. Eli, ajattelin huonon olon olevan vaarallista! Toisin sanoen olin jättänyt itseni tietylle tasolle, missä ajattelin pysyä. Mitä voin tehdä ja mitä en, koska omaan paniikkihäiriön taustan.
Vaan! Nyt opettelen ymmärtämään sen, että vaikka on pää kipeä, tai nälkä...ei ole vaarallista. Olen siis mukavuusalueeni ulkopuolella, siinä tilassa jossa ennen olen ollut täydessä paniikissa.
Kun minulla alkoi paniikki, olin syönyt koko päivänä vain pienen palan suklaata, juonut paljon kahvia ja ollut kuumassa toimistossa töissä. Nyt, on kuuma, vähän hotero olo ja välillä nälkä. Tulkintani meni samalla hetkellä paniikkityyliin=vaarallista. Vaan ei ole. Se pitää taasen muistaa.
Kaiken a ja o on poistuminen mukavuusalueelta. Niin on myös paniikin kanssa. Sitä luo oman turvapaikan johonkin, kotiin, sairaalaan tms. Ja siitä poistuminen laukaisee paniikkia.
Haasta itsesi!!! Poistu, pienin askelin, sieltä. Opettele hetki hetkeltä sietämään oloja. Sillä lailla laajennat piiriäsi, opit huomaamaan ettei ole mitään hätää. Opit ottamaan askeleita. Ja kohti paniikitonta tulevaisuutta..... pikku askelin. Jaksa sietää huonoa oloa hetki, toinen ja pian huomaat, ettei se ollut paha paikka. Taistele!! :)))
Nyt, viimeiset 2 vkoa olen ollut Jutan Superdietillä, Fitfarmin ohjeilla. En itse asiassa edes tiennyt miksi. Mahassa paha olo ja en oikein tiennyt, mitä teen. Uskallanko? Liikkua, olla normaalisti. Nälkä vähän ja pää kipeä hiilareiden ja sokerien vierotusoireista.
Nyt, pari päivää sitten tajusin, että olen haastanut itseni, mutta reagoinut niinkuin tein paniikin aikana. Eli, ajattelin huonon olon olevan vaarallista! Toisin sanoen olin jättänyt itseni tietylle tasolle, missä ajattelin pysyä. Mitä voin tehdä ja mitä en, koska omaan paniikkihäiriön taustan.
Vaan! Nyt opettelen ymmärtämään sen, että vaikka on pää kipeä, tai nälkä...ei ole vaarallista. Olen siis mukavuusalueeni ulkopuolella, siinä tilassa jossa ennen olen ollut täydessä paniikissa.
Kun minulla alkoi paniikki, olin syönyt koko päivänä vain pienen palan suklaata, juonut paljon kahvia ja ollut kuumassa toimistossa töissä. Nyt, on kuuma, vähän hotero olo ja välillä nälkä. Tulkintani meni samalla hetkellä paniikkityyliin=vaarallista. Vaan ei ole. Se pitää taasen muistaa.
Kaiken a ja o on poistuminen mukavuusalueelta. Niin on myös paniikin kanssa. Sitä luo oman turvapaikan johonkin, kotiin, sairaalaan tms. Ja siitä poistuminen laukaisee paniikkia.
Haasta itsesi!!! Poistu, pienin askelin, sieltä. Opettele hetki hetkeltä sietämään oloja. Sillä lailla laajennat piiriäsi, opit huomaamaan ettei ole mitään hätää. Opit ottamaan askeleita. Ja kohti paniikitonta tulevaisuutta..... pikku askelin. Jaksa sietää huonoa oloa hetki, toinen ja pian huomaat, ettei se ollut paha paikka. Taistele!! :)))
Voimia paljon
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti