"Ja mä aion elää se..." näin se Popedakin laulaa. Mutta, paniikkihäiriön kanssa saattaapi toivoa hieman viileämpiä ilmoja. Itseasiassa koko kesä voi tuntua painajaiselta!
Katsoa ja kuunnella, kun ihmiset kirmaavat rannoille..lomalle...pihalle. Itselleen ei tule mieleenkään lähteä sykettä nostamaan tuonne kuumuuteen! Hyvä, jos kotona selviää...
Näin oli ajatukset itselläni ainakin, paniikin pahimpina aikoina. Kuumuus oli suoranaista kärsimystä ja rukoilin vain, että syksy saapuisi pian. Eipä tämä vieläkään maailman helpointa ole, mutta olen oppinut sietämään jo kuumuutta paremmin.
Itseasiassa huomasin sen eilen, kun elohopea pomppasi +30 ja "jouduin" olemaan pihalla hommissa. Paarmat ja ampiaiset pörräsivät ympärillä ja hiki valui. Ei mikään ihanin olotila! Välillä se pulssi nousi, ja sain itseni kiinni sen mittaamisesta.
Otin itseni puhutteluun: sen kuuluukin nousta, on kuuma. Se on aivan normaalia ja kaikilla nousee näillä keleillä! Et ole kuolemassa tai saamassa kohtausta, minkäänlaista. Hengitä syvään, ja rauhoitu.
Ok, tuo kuulostaa liian helpolta. Se ei aina toiminut noin. Joskus aiemmin sama nainen olisi rynnännyt paniikissa sisälle, luultavammin soittanut vielä ambulanssin.
Se, mihin pyrin tämän esimerkin kanssa on se, että pitkäjänteisellä työllä, sinnikkyydellä ja sisukkuudella on palkinto: voitto!
Tulee alamäkiä, usko loppuu...toivo jättää. Mutta, tulee myös onnistumisia ja voittoja! Paniikin voittamiseen iso avain on taistelu. Ja vaikka tuo kuulostaa heppoiselta ja kliseeltä... usko, se toimii. Itselläni meni vuosikymmen ja luovuin kaikesta toivosta jossain välissä-täysin.
Älä luovu, voita. Voi tuntua turhauttavalta ja aikaa menee...mutta älä luovuta. Vaikka aikaa menee, elämän saaminen takaisin on sen arvoista. <3
Jos kuuma ahdistaa, et ole ainoa:) etkä epänormaali! Koita tsempata ja jaksaa...kyllä syksykin tulee. Yritä muistuttaa itseäsi: se on normaali reagtio kuumaan...huimaus, sykkeen nousu..kaikki tuo hassu olo.
Katsoa ja kuunnella, kun ihmiset kirmaavat rannoille..lomalle...pihalle. Itselleen ei tule mieleenkään lähteä sykettä nostamaan tuonne kuumuuteen! Hyvä, jos kotona selviää...
Näin oli ajatukset itselläni ainakin, paniikin pahimpina aikoina. Kuumuus oli suoranaista kärsimystä ja rukoilin vain, että syksy saapuisi pian. Eipä tämä vieläkään maailman helpointa ole, mutta olen oppinut sietämään jo kuumuutta paremmin.
Itseasiassa huomasin sen eilen, kun elohopea pomppasi +30 ja "jouduin" olemaan pihalla hommissa. Paarmat ja ampiaiset pörräsivät ympärillä ja hiki valui. Ei mikään ihanin olotila! Välillä se pulssi nousi, ja sain itseni kiinni sen mittaamisesta.
Otin itseni puhutteluun: sen kuuluukin nousta, on kuuma. Se on aivan normaalia ja kaikilla nousee näillä keleillä! Et ole kuolemassa tai saamassa kohtausta, minkäänlaista. Hengitä syvään, ja rauhoitu.
Ok, tuo kuulostaa liian helpolta. Se ei aina toiminut noin. Joskus aiemmin sama nainen olisi rynnännyt paniikissa sisälle, luultavammin soittanut vielä ambulanssin.
Se, mihin pyrin tämän esimerkin kanssa on se, että pitkäjänteisellä työllä, sinnikkyydellä ja sisukkuudella on palkinto: voitto!
Tulee alamäkiä, usko loppuu...toivo jättää. Mutta, tulee myös onnistumisia ja voittoja! Paniikin voittamiseen iso avain on taistelu. Ja vaikka tuo kuulostaa heppoiselta ja kliseeltä... usko, se toimii. Itselläni meni vuosikymmen ja luovuin kaikesta toivosta jossain välissä-täysin.
Älä luovu, voita. Voi tuntua turhauttavalta ja aikaa menee...mutta älä luovuta. Vaikka aikaa menee, elämän saaminen takaisin on sen arvoista. <3
Jos kuuma ahdistaa, et ole ainoa:) etkä epänormaali! Koita tsempata ja jaksaa...kyllä syksykin tulee. Yritä muistuttaa itseäsi: se on normaali reagtio kuumaan...huimaus, sykkeen nousu..kaikki tuo hassu olo.
Tsemppiä ja voimia päivään!! <3
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti