Siirry pääsisältöön

mitä paniikihäiriö on

Paniikkihäiriö on rajoittava, peloittava, masentava, eristävä..
Mutta: siitä selviydyttä myös opettava!

Minulla se oli 100% invalidisoiva. Saatoin saada sen suihkussa, ja se tuli sellaisella voimalla että soitin ambulanssin. Itseasiassa olin aika vakiovieras eri sairaaloissa. Paniikin takia.

Yksin asuessani minulla kävi kotihoito, sillä en voinut mennä kauppaan, joka oli 100m päässä. Siivota en uskaltanut, kun tulkitsin sykkeen nousun vaaralliseksi. Makasin usein vaan telkkarin edessä, yritin paeta.

Halusin, etten herää, sillä en olisi jaksanut paniikkia yhtään enempää. Itsemurha oli usein mielessäni, ja 3 kertaa kokeilinkin... Itse kyllä soitin avu´n, joten oli hätähuutoni muille.

Se että saa muut ymmärtämään paniikkia, tai tiettyä käytöstä on vaikeaa. Se ei oikeastaan näy ulospäin niinkuin esim. haavat. Usein saa kuulla olevansa laiska, epäsosiaalinen tms. Näin ei vaan ole. Ei uskalla elää, siinä se iso ero!

Otin muutaman jutun wikipediasta, sopivat ihan hyvin tarkoitukseeni:




 Tässä näitä muutamia otteita. Joitakin olen ympäröinyt ja alleviivannut, olivat lähimpänä omia kokemuksiani.


Jatkan taasen seuraavalla kerralla, enempi selviytymisestä, näissä on jo tarpeeksi pureskeltavaa..


Pidä huoli itsestäsi ja hyvää päivää ;))

Maarit


Kommentit

  1. Nanna19. heinäkuuta 2012 klo 13.26

    kiito hyvistä kirjoituksista. Itselläni paniikkihäiriö esiintyi ensi kertaa, milloinkas muulloin kuin jouluaattona kaikkien sukulaisten edessä. Siitä alkoi hirveä alamäki, en uskaltanut nousta sängystä, pelkäsin,että sykkeeni nousisi ja kuolisin. Pelkäsin kaikkea mahdollista. Mutta nyt reilu puoli vuotta myöhemmin olen taas oma itseni. kiitos lääkkeiden ja läheisten ymmärryksen ja tuen. Vielä joskus tulee hetki jolloin paniikki hiipii mieleen mutta yhtä nopeasti se myös lähtee pois. On ihanaa lukea muiden kokemuksista. Tulen varmasti seuraamaan blogiasi jatkossa :)

    VastaaPoista
  2. Maarit29. heinäkuuta 2012 klo 6.29

    Hienoa Nanna, että olet matkalla eteenpäin ja voiton puolella jo :))) vastaaminen kesti, anteeksi siitä! En yksinkertaisesti huomannut kommenttia... :(
    mutta olen iloinen, että löysit tiesi tännekkin. Vertaiskokemukset auttavat jaksamaan!! Helpottaa, kun ei ole yksin... Voimia sinulle:))

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

paniikin sivujuttuja ja erityisherkkä ihminen

Kävin päivällä kirjastossa, ja aika usein luen siellä ihmisen psyykkeestä ja filosofisia juttuja. Sattuneesta syystä ihmisen mieli kiinnostaa (eli haluan oppia itsestäni lisää, ja kaivella uusia voimavaroja) Otin jonkin kirja hyllyltä, en katsonut sen enempiä titteliä. Avatessani tuon kirjan huomasin sen koskevan narsismia. Itse olin nuorena vahvatahtoinen tyttö, en huolinut seuraani ihan ketä tahansa miestä. Ok, olin jopa nirso. Aiemmin olen kertonutkin täällä, että Helsingin VIP- osastoon kuuluin ystäväni kanssa. Joka menomestassa ja varsinkin niissä, missä kävi julkkiksia. Paniikin iskiessä olin haavotuvainen. Omakuvani romuttui ja tunsi olevani vähintään kakkosluokan kansalainen, epänormaali. Arvatkaas, olinko narsistille hyvä uhri? Kyllä. Kun aloin ajattelemaan itseäni huonompana lähetin samalla singnaalin alistuvasta naisesta. Niin olinkin. En halunnut olla yksin, en uskaltanut. Ja tämä narsisti hyödynsi tilanteen. 3v olin nyrkin ja oman huoneeni välissä, kunnes hän yritti ...
8 kommenttia
Lue lisää

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä....
2 kommenttia
Lue lisää

Lupaamani Kirjoitus

Taas on mennyt aikaa, kun olen tänne Kirjoitellut. L aitan kuvana tekstin, jonka Kirjoitin Aikoinaan erääseen lehteen. Toivottavasti näkyy hyvin. Se Kertoo ajasta, jolloin  paniikkini oli pahana Ja en uskonut toipumisen olevan mahdollista.. Hyvää yötä Kaikille ja voimia Maarit Ja huomaan, jotta kuva ei näykkään kunnolla, joten kirjoitan teksin tähän uudestaan :) PANIIKKIHÄIRIÖ VIE HALUN ELÄÄ " Paniikkihäiriö? Sana, jota useimmat ihmiset joko pelkäävät tai eivät uskalla välittää.On vaikea puhua/kirjoittaa paniikkihäiriöstä, sillä jos sitä ei itsellä ole, on koko sairautta vaikea käsittää. Sillä sairaus paniikkihäiriö on. Se ei ole tarttuvaa, tappavaa eikä arkoita, että olisit tulossa "hulluksi", vaan se on sairaus, joka hankaloittaa elämää erittäin paljon. Haluaisit lähteä ulos, tavata ystävät, toteuttaa unelmasi... Mutta mikä estää? Pelko, kauhu, epänormaaliksi leimautuminen.. Haluaisit lähteä ulos kävelemään, nauttia ulkona olosta, auringosta, elämästä. Ol...
4 kommenttia
Lue lisää