Siirry pääsisältöön

Tämän blogin ensimmäinen Kirjoitus

Hei Kaikki!

Kirjoittelen puhelimella, joten Jos teksti näyttää oudolta johtuu se siitä.
Ja yksi iso syy on ukkonen ;) Yleensä jotain hajonnut sen johdosta, eli turvatoimia myös.

Kuten otsikko jo Kertoo, on tämä blogi omistettu paniikkihäiriö11e ja siitä selviämiselle.

Aloitan vähän esittelyllä.
Eli olen 41v nainen, joka rakastaa autoja, Kunnon rockia, Harley Davidsoneja, luontoa, ja ennenKaikkea elämää!
Ennen ei ollut näin.

Kirjoitan Myös Kirjaa Elämäistäni, jossa on tapahtunut vaikka Mitä. Ei välttämättä niin hyvääkään. Paniikkihäiriö, masennus ja lääkkeet..

Kun täytin 20v sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. ja Voin Kertoa, että se tuli täydellä voimalla!

Se löi minut toimintaKyvyttömäksi heti.
Ei ollut neuvotteluvaraa.

Siihen asti olin täysin bilehile. Täysin.
Kuuluin Helsingin VIP henkilöihin. Tutustuin moneen julkisuuden henkilöön, Vaatteet olivat viimeisen päälle omanlaiset: korsetteja Ja Dieselin leveät Farkut, Satiiniliivit ja Farkkuhaalarit, minihameita ulkomailta...

Sitten Stop! Totaalisen. En voinut millään ymmärtää, mitä minulle tapahtui.
En voinut mennä edes kauppaan!
Saati ulos bilettää. Kuulostaa tyhmältä, Mutta se oli Silloin Se juttu, jota varten ystäväni Kanssa elimme.

Haave ja Tarkoitus oli oma tanssiShow, port Folio Ja ulkomaille mallin töitä tekemään.

Olo oli vähintäänkin vajavainen. Tunsin olevani hylkiö. Ulkopuolinen.

Pelkäsin kuollakseni!

Niinkuin nyt Kaksi "pientä" Koiraani.. voi raasut!
Nyt tuli ukkonen kohdalle Ja Sataa rakeita...

Eli jatketaan myöhemmin

Hyvää Päivänjatkoa kaikille

Maarit

Kommentit

  1. Launna 26. kesäkuuta 2012 klo 15.49

    I understand that kind of fear, mine was of heights... I have been working on it for the past few years. I could not even stand on a really short stool without wanting to be ill or feeling like I was passing out. I want to go zip lining in the next year, scary but fun. I want to get past all my fears, whatever they are;)

    VastaaPoista
  2. Maarit27. kesäkuuta 2012 klo 0.21

    I understand you Launna.. that´s hard job.. I won mine, now i want to help others... And continue winning my fears too ;))
    That sounds so good zip lining sound so good! Go for it!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää Ystävänpäivää

Yksin tai yhdessä, hyvää tätä päivää sinulle <3 Olet tärkeä  Maarit
Lähetä kommentti
Lue lisää

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä.
2 kommenttia
Lue lisää

Haastatteluni Käsikädessä-lehteen

Yllätyin todella, kun eräs ihana toimittaja Johanna Keiski otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Minulta? Paniikkihäiriöstä? Tottakai annan!!!! Lehti ei ollut niin tuttu, mutta tutustuttuani siihen, todella paljon hyvää tuova. Autoni oli tuolloin rikki, joten teimme sen haastattelun puhelimitse kovassa ukkosen ilmassa. :) Toivoin, että linjat pysyvät auki ja ei räsähdä taloon.. Jännä, kun muistaa tuollaisia asioitakin, kun jotain itselleen merkittävää tapahtuu. Sain kertoa hieman, millaista oli tuona aikana, jolloin elin paniikin kanssa ja se tärkein viesti pääsi esiin: älä luovuta. Se on ja tulee aina olemaan minun ykkkösviestini. Älä luovuta. Ikinä. Koskaan ei tiedä, milloin se päivä tulee, kun valoa alkaa näkymään tunnelissa... Käsikädessä  <-- kurkkaa tuolta lisää lehdestä. En ole yleensä ylpeä ihminen, mutta tästä olen. Saan auttaa muita, tsempata ja kannustaa. Kun on itse kulkenut vaikean tien, on helpompi ymmärtää muita.  Taasen, tsemppiä ja voimia
2 kommenttia
Lue lisää