Juuri näin!
Se oli itselleni asia, jota jouduin opettelemaan. Kunnolla. Sillä vaikeaa oli sanoa ei, kun oli väsynyt, yksin, tunsi olevansa maan matonen, erillainen....ei niin hyvä kun muut.
Joten, oli "helpompi" sanoa kyllä ja joutua mukaan kaikenlaiseen soppaan. Ja, valitettavasti... ihmiset, jotka käyttävät muita hyväkseen, spottasivat minut nopeasti.
Syynä oli se, että tunsin olevani todella vajavainen, muiden armoilla paniikkini kanssa. Ja sain kuulla myös siitä. Valitettavasti, jopa ns. sivistyneet ihmiset kohtelivat hieman ...noh, erilaisena.
Nyt, kun olen selvinnyt vaikeista vuosista ja näen asiat kirkkaammin, se on asia joka suututtaa! Myönnän, hieman katkeruuttakin on.
Se, että jollakin on jotain...ihan mitä vaan, ei missään nimessä pidä "rangaista" lisää, tai sysätä syrjään. Sanoa, että eihän tuo tuosta tokene.
Siihen pitää sanoa ei. Ei käy! Olen ihan yhtä arvokas ja hyvä kuin muutkin. Muuten nopeasti käy se syrjääntyminen.
Itse syrjäännyin todella nopeasti, ja se oli kohtauksien kanssa pahinta. Itsetunnon menetys.
Tunsin olevani saman arvoinen kuin muutkin...sairaalassa! Hiukan vääristynyt kuva maailmasta ja itsestäni silloin, vai?
Voi, kun voisin lähettää jokaisen sydämmeen sen viestin, että olet aivan hyvä sellaisena kuin olet. :)
Itsetunto on helpompi menettää, sen rakentaminen takaisin..siinä on jo hommaa... mutta!!! Ei saa antaa periksi siinäkään!!!
Jos et pysty käymään kaupassa...ok, so?? Et ole huonompi kuin kukaan muukaan.
Ja hei, kaikilla on omat juttunsa, ongelmansa.. jopa niillä, ketä kadehdit. Eli kaikki täällä yrittää selviytyä parhaansa mukaan, vaan älä anna kenenkään lannistaa itseäsi, äläkä ikinä usko sitä, että olisit huonompi!!!
Tuli tällainen purkautuminen tästä asiasta, mutta taasen hirmu tärkeää, mielestäni.. Ainakin itselläni kesti, että sain itseni kokonaiseksi.. ja olisin halunnut kuulla nämä sanat silloin :)
Se oli itselleni asia, jota jouduin opettelemaan. Kunnolla. Sillä vaikeaa oli sanoa ei, kun oli väsynyt, yksin, tunsi olevansa maan matonen, erillainen....ei niin hyvä kun muut.
Joten, oli "helpompi" sanoa kyllä ja joutua mukaan kaikenlaiseen soppaan. Ja, valitettavasti... ihmiset, jotka käyttävät muita hyväkseen, spottasivat minut nopeasti.
Syynä oli se, että tunsin olevani todella vajavainen, muiden armoilla paniikkini kanssa. Ja sain kuulla myös siitä. Valitettavasti, jopa ns. sivistyneet ihmiset kohtelivat hieman ...noh, erilaisena.
Nyt, kun olen selvinnyt vaikeista vuosista ja näen asiat kirkkaammin, se on asia joka suututtaa! Myönnän, hieman katkeruuttakin on.
Se, että jollakin on jotain...ihan mitä vaan, ei missään nimessä pidä "rangaista" lisää, tai sysätä syrjään. Sanoa, että eihän tuo tuosta tokene.
Siihen pitää sanoa ei. Ei käy! Olen ihan yhtä arvokas ja hyvä kuin muutkin. Muuten nopeasti käy se syrjääntyminen.
Itse syrjäännyin todella nopeasti, ja se oli kohtauksien kanssa pahinta. Itsetunnon menetys.
Tunsin olevani saman arvoinen kuin muutkin...sairaalassa! Hiukan vääristynyt kuva maailmasta ja itsestäni silloin, vai?
Voi, kun voisin lähettää jokaisen sydämmeen sen viestin, että olet aivan hyvä sellaisena kuin olet. :)
Itsetunto on helpompi menettää, sen rakentaminen takaisin..siinä on jo hommaa... mutta!!! Ei saa antaa periksi siinäkään!!!
Jos et pysty käymään kaupassa...ok, so?? Et ole huonompi kuin kukaan muukaan.
Ja hei, kaikilla on omat juttunsa, ongelmansa.. jopa niillä, ketä kadehdit. Eli kaikki täällä yrittää selviytyä parhaansa mukaan, vaan älä anna kenenkään lannistaa itseäsi, äläkä ikinä usko sitä, että olisit huonompi!!!
Tuli tällainen purkautuminen tästä asiasta, mutta taasen hirmu tärkeää, mielestäni.. Ainakin itselläni kesti, että sain itseni kokonaiseksi.. ja olisin halunnut kuulla nämä sanat silloin :)
Äärihyvää päivää kaikille
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti