Sain valmiiksi ekan version kirjastani, vielä toinen kierros ja toivotavasti olisi valmis. Vaan kirjoittaessani kävin ja tulen vielä käymään läpi tunteitaja ajtuksia, joita liittyi aikoihin paniikin kanssa.
Onneksi, on terapeutti jossa voin välillä tuuletella ajatuksia! Suositelen kaikille puhumista, joko terapeutille tai esim. päiväkirjaan. Kirjoittaa ihan suoraan, miltä tuntuu ja mitä ajattelee.
Hämmentävää on ollut huomata pieniä polkuja, jotka osoittavat suoraan paniikin alkamiseen. Siis, tiettyjä tapahtumia, joiden en ajatellut olevan osallisena. Jotka luulin piilotaneen jo ajan kullattuun aikaan.
Pointtina tässä on se, että jotkut vanhat asiat voivat muhia mielessä pääsemättä ulos, kuormittaen mieltä. Pääsemättä ulos alkaa keho jotenkin oireilla, minulla ja niin monella paniikkina, masennuksena.
Jotenkin nyt nähden "uudessa valossa" tämän.... ymmärrän itseänikin paremmin, ja jopa sitä,miksi sairastuin paniikkihäiriöön.
Mutta! Ei missään nimessä ole helppoa kohdata joitakin juttuja, varsinkaan yksin. Jos tuntuu ettei ole valmis, niin voi olla ettei olekkaan. Väkisin ei voi pakottaa vaikeita asioita ulos saatikka käsittelemaan niitä.
Pahimpina aikoina minun paras ystäväni oli päiväkirja. Purin siihen kiukkuni, pettymykseni, oloni, kaikki. Joku purkautumiskeino on hirmu hyvä. Ja mieli saa tauon, voimaa jaksaa...
Voi olla että tämä kuulostaa nyt hassulta, mutta kokeile? Ihan vain kokeile ja katso, onko mitään hyötyä itsellesi... piitäminen, kirjoittaminen, musiikki, mikä vain...
Voimia kaikille!!!!! <3 <3
Maarit
Onneksi, on terapeutti jossa voin välillä tuuletella ajatuksia! Suositelen kaikille puhumista, joko terapeutille tai esim. päiväkirjaan. Kirjoittaa ihan suoraan, miltä tuntuu ja mitä ajattelee.
Hämmentävää on ollut huomata pieniä polkuja, jotka osoittavat suoraan paniikin alkamiseen. Siis, tiettyjä tapahtumia, joiden en ajatellut olevan osallisena. Jotka luulin piilotaneen jo ajan kullattuun aikaan.
Pointtina tässä on se, että jotkut vanhat asiat voivat muhia mielessä pääsemättä ulos, kuormittaen mieltä. Pääsemättä ulos alkaa keho jotenkin oireilla, minulla ja niin monella paniikkina, masennuksena.
Jotenkin nyt nähden "uudessa valossa" tämän.... ymmärrän itseänikin paremmin, ja jopa sitä,miksi sairastuin paniikkihäiriöön.
Mutta! Ei missään nimessä ole helppoa kohdata joitakin juttuja, varsinkaan yksin. Jos tuntuu ettei ole valmis, niin voi olla ettei olekkaan. Väkisin ei voi pakottaa vaikeita asioita ulos saatikka käsittelemaan niitä.
Pahimpina aikoina minun paras ystäväni oli päiväkirja. Purin siihen kiukkuni, pettymykseni, oloni, kaikki. Joku purkautumiskeino on hirmu hyvä. Ja mieli saa tauon, voimaa jaksaa...
Voi olla että tämä kuulostaa nyt hassulta, mutta kokeile? Ihan vain kokeile ja katso, onko mitään hyötyä itsellesi... piitäminen, kirjoittaminen, musiikki, mikä vain...
Voimia kaikille!!!!! <3 <3
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti