Viimeksi kerroin, että matkasin sinne konserttiin. Jännitti monestakin syystä: nosti tunteet pintaan, isä ja äitiä ikävä, kuuma, ihmisiä. Huh, ihan kiitettävä setti ärsykkeitä! Olen tuntenut erään artistin jo noin 35v, hän vaimoineen on täysin perhettä minulle. Koitan, jos saan linkin tällä tabletilla konsertista. Mutta, siis pääsin takahuoneeseen katsomaan ja kuuntelemaan. Ajaessaan sinne olin aika hermona. En ehken itseni takia niinkään, vaan sen että JOS saan kohtauksen siellä artistien keskellä. Olen oppinut sen,että kaikilla on oma valmistautumisensa ja se on todella tarkkaa. Aikoinaan ollessani teatterissa töissä katselin ja kuuntelin valmistautumisia. Pienestä voi keskittyminen mennä ja nämä taiteilijat haluavat antaa yleisölle vain parasta. He elävät sille ja yleisö äänestää tietty jaloillaan, jos ei miellytä. Eli, sitä jännitin että saan jonkin paniikin ja porukka joutuu huomioimaan minut ja jättämään sen oman keskittymisensä. Päästessäni sinne näin tutut kasvot ja o