Muistan, usein oli vaikea mennä nukkumaan. Jännitti ja kuolemanpelkoa että heräänkö. Jotenkin aina kuunteli pulssia ja omia tuntemuksia pimeässä. Monesti sainkin paniikkikohtauksen ja siiryin sohvalle nukkumaan, telkkari auki. Se vei taustametelinä vähän ajatuksia pois omasta tarkkailustaan.
Vaan usein oli myös herätessä ensimmäinen tuntemus hapen loppumisesta ja pulssi täysillä! Eli heräsi kirjaimellisesti paniikkihäiriökohtaukseen.
Eniten tällaista tapahtui syvän unen jälkeen, kun kontrolli "oli pettänyt" ja nukahtanut syvään uneen. Silloin ei voinut koetella pulssiaan tahi tarkkailla. Herättyään oli paniikissa, että onko joku hullusti tietämättäni? Olenko saanut jonkin kohtauksen? Olenko kuollut?
Hullua ajatella näin, mutta todellisuudessa äärimmäisen raastavaa ja todellista.
Itsensä tarkkailu ja kontrollointi ovat paniikissa olennainen osa. Itse kokeilin sykettä koko ajan ranteesta, nouseeko se ja jos nousee niin miksi? Mitä nyt tapahtuu??
Herättyäni paniikkiin juoksin..noh, paniikissa, pitkin kotia ja yritin rauhottua. Kylmää vettä, telkkari ja radio samaan aikaan auki, räpläämään puhelinta..ja joskus soittamaan ambulanssia.
Sen verran voin sanoa, että kuka sellaista käy läpi..ymmärrystä please!!
Opettelin vuosia kestäneen rallin jälkeen rentoutumaan. Heti aamusta. Parasta mitä tein itselleni! Olen sanonut ja paasannut rentoutumisesta, mutta itselläni se auttoi.
Eli, olin aikoinaan saanut rentoudu-kasetin. Kun heräsin, paniikissa tai en, laitoin sen pyörimään. Laitoin sen itseasiassa monta kertaa päivässä. Laitan vieläkin, en niin useasti vaan stressiä kohdatessani :)
Se 20min minkä se kasetti kestää, sain osittain ajatukseni pois itsestäni. Se antoi voimia taasen taistella paniikkia vastaan.
Kun puuttuu se on/off nappula, niin tuolla vähän katkaisin ajatusten virtaa. Hermosto sai pienen tauon.
Suosittelen!! Rentoutumista :) Itsellesi vapaa-aikaa paniikin jatkuvasta ajatusvirrasta....
Vaan usein oli myös herätessä ensimmäinen tuntemus hapen loppumisesta ja pulssi täysillä! Eli heräsi kirjaimellisesti paniikkihäiriökohtaukseen.
Eniten tällaista tapahtui syvän unen jälkeen, kun kontrolli "oli pettänyt" ja nukahtanut syvään uneen. Silloin ei voinut koetella pulssiaan tahi tarkkailla. Herättyään oli paniikissa, että onko joku hullusti tietämättäni? Olenko saanut jonkin kohtauksen? Olenko kuollut?
Hullua ajatella näin, mutta todellisuudessa äärimmäisen raastavaa ja todellista.
Itsensä tarkkailu ja kontrollointi ovat paniikissa olennainen osa. Itse kokeilin sykettä koko ajan ranteesta, nouseeko se ja jos nousee niin miksi? Mitä nyt tapahtuu??
Herättyäni paniikkiin juoksin..noh, paniikissa, pitkin kotia ja yritin rauhottua. Kylmää vettä, telkkari ja radio samaan aikaan auki, räpläämään puhelinta..ja joskus soittamaan ambulanssia.
Sen verran voin sanoa, että kuka sellaista käy läpi..ymmärrystä please!!
Opettelin vuosia kestäneen rallin jälkeen rentoutumaan. Heti aamusta. Parasta mitä tein itselleni! Olen sanonut ja paasannut rentoutumisesta, mutta itselläni se auttoi.
Eli, olin aikoinaan saanut rentoudu-kasetin. Kun heräsin, paniikissa tai en, laitoin sen pyörimään. Laitoin sen itseasiassa monta kertaa päivässä. Laitan vieläkin, en niin useasti vaan stressiä kohdatessani :)
Se 20min minkä se kasetti kestää, sain osittain ajatukseni pois itsestäni. Se antoi voimia taasen taistella paniikkia vastaan.
Kun puuttuu se on/off nappula, niin tuolla vähän katkaisin ajatusten virtaa. Hermosto sai pienen tauon.
Suosittelen!! Rentoutumista :) Itsellesi vapaa-aikaa paniikin jatkuvasta ajatusvirrasta....
Voimia sylin täydeltä
Maarit
Kommentit
Lähetä kommentti