Siirry pääsisältöön

Joulun pyhät tulossa ja kauppaturnausta

Noniin, alkaa olemaan suhteellisen lähellä tuo Joulu. Osalle ilon juhlaa, osalle ahdistusta. Kaikista pyhistä tämä taitaa olla se raskain.

Miten tahansa Jouluasi vietät, pidä itseäsi tärkeänä. Jos vietät yksin, rahattomana.... halaa itseäsi. Itse muistan äidin kuoleman jälkeen, kun toivoin vain pyhien ja kaiken hässäkän menevän pois. Inhosin aikaa, kun mainokset alkoivat pyörimään ja onnellisia perhepotretteja näytettiin telkassa. Itkin Jouluisin paljon. Tunsin olevani paniikkini kanssa totaalisen yksin tässä maailmassa.

Mutta, et ole. Ihan totta, ja pyhätkin menevät äkkiä. Oli sitten mitä tahansa, olet arvokas. Joku päivä tuska helpottaa ja nautit taas Joulusta. Tahi muista pyhistä! Katson blogia Joulunkin aikaan, jos vaikka on asiaa :) Iso halaus!

Kauppaturnauksesta pikkasen, olimme ukkokullan kanssa jouluostoksilla eilen ja olin nukkunut tosi huonosti muutamana yönä. Lähdimme ajelemaan isompiin kauppoihin ja olo oli vähän hutera jo mennessä. Itselläni tulee usein migreeni stressin helpotettua, ja eilenkin auravaihetta ilmassa. Sekä söin huonosti.

Pari ekaa kauppaa meni ok, pärjäsin. Kolmannessa, isossa Prismassa alkoi lattia kaatua ikäänkuin toiseen suuntaan, hengitin pinnallisesti ja pam! Paniikki kera migreenin tuli, en voinut sillä hetkellä mitään.

Sanoin suoraan että nyt autonavaimet mulle, pakko mennä. Lähdin( juoksin) autoon ja pieni itkukin tuli. Päätin, että prkle, en luovuta! Kuuntelin puhelimesta sellaisen pikarentoutusohjelman, jotta ajatus ja paniikki kera migreenin katkeaisi. Ja jep, vain migreeni jäi ;) Voittaja taasen!

Mutta, jopa "terveelle" nämä ryysiskauppa-ajat ovat painajaista!! Niin monelle tulee huono olo, kun ryysiksessä ovat, kuuma, lapset huutaa, jano....mun mielestä jo normaali reagtio???

Nyt toivotan Hyvää Joulua Sinulle <3 Olet tärkeä ja arvokas. Ja, et ole yksin.

Voimia!
 
Maarit
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää Ystävänpäivää

Yksin tai yhdessä, hyvää tätä päivää sinulle <3 Olet tärkeä  Maarit

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä.

Haastatteluni Käsikädessä-lehteen

Yllätyin todella, kun eräs ihana toimittaja Johanna Keiski otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Minulta? Paniikkihäiriöstä? Tottakai annan!!!! Lehti ei ollut niin tuttu, mutta tutustuttuani siihen, todella paljon hyvää tuova. Autoni oli tuolloin rikki, joten teimme sen haastattelun puhelimitse kovassa ukkosen ilmassa. :) Toivoin, että linjat pysyvät auki ja ei räsähdä taloon.. Jännä, kun muistaa tuollaisia asioitakin, kun jotain itselleen merkittävää tapahtuu. Sain kertoa hieman, millaista oli tuona aikana, jolloin elin paniikin kanssa ja se tärkein viesti pääsi esiin: älä luovuta. Se on ja tulee aina olemaan minun ykkkösviestini. Älä luovuta. Ikinä. Koskaan ei tiedä, milloin se päivä tulee, kun valoa alkaa näkymään tunnelissa... Käsikädessä  <-- kurkkaa tuolta lisää lehdestä. En ole yleensä ylpeä ihminen, mutta tästä olen. Saan auttaa muita, tsempata ja kannustaa. Kun on itse kulkenut vaikean tien, on helpompi ymmärtää muita.  Taasen, tsemppiä ja voimia