Siirry pääsisältöön

Joulun pyhät tulossa ja kauppaturnausta

Noniin, alkaa olemaan suhteellisen lähellä tuo Joulu. Osalle ilon juhlaa, osalle ahdistusta. Kaikista pyhistä tämä taitaa olla se raskain.

Miten tahansa Jouluasi vietät, pidä itseäsi tärkeänä. Jos vietät yksin, rahattomana.... halaa itseäsi. Itse muistan äidin kuoleman jälkeen, kun toivoin vain pyhien ja kaiken hässäkän menevän pois. Inhosin aikaa, kun mainokset alkoivat pyörimään ja onnellisia perhepotretteja näytettiin telkassa. Itkin Jouluisin paljon. Tunsin olevani paniikkini kanssa totaalisen yksin tässä maailmassa.

Mutta, et ole. Ihan totta, ja pyhätkin menevät äkkiä. Oli sitten mitä tahansa, olet arvokas. Joku päivä tuska helpottaa ja nautit taas Joulusta. Tahi muista pyhistä! Katson blogia Joulunkin aikaan, jos vaikka on asiaa :) Iso halaus!

Kauppaturnauksesta pikkasen, olimme ukkokullan kanssa jouluostoksilla eilen ja olin nukkunut tosi huonosti muutamana yönä. Lähdimme ajelemaan isompiin kauppoihin ja olo oli vähän hutera jo mennessä. Itselläni tulee usein migreeni stressin helpotettua, ja eilenkin auravaihetta ilmassa. Sekä söin huonosti.

Pari ekaa kauppaa meni ok, pärjäsin. Kolmannessa, isossa Prismassa alkoi lattia kaatua ikäänkuin toiseen suuntaan, hengitin pinnallisesti ja pam! Paniikki kera migreenin tuli, en voinut sillä hetkellä mitään.

Sanoin suoraan että nyt autonavaimet mulle, pakko mennä. Lähdin( juoksin) autoon ja pieni itkukin tuli. Päätin, että prkle, en luovuta! Kuuntelin puhelimesta sellaisen pikarentoutusohjelman, jotta ajatus ja paniikki kera migreenin katkeaisi. Ja jep, vain migreeni jäi ;) Voittaja taasen!

Mutta, jopa "terveelle" nämä ryysiskauppa-ajat ovat painajaista!! Niin monelle tulee huono olo, kun ryysiksessä ovat, kuuma, lapset huutaa, jano....mun mielestä jo normaali reagtio???

Nyt toivotan Hyvää Joulua Sinulle <3 Olet tärkeä ja arvokas. Ja, et ole yksin.

Voimia!
 
Maarit
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

paniikin sivujuttuja ja erityisherkkä ihminen

Kävin päivällä kirjastossa, ja aika usein luen siellä ihmisen psyykkeestä ja filosofisia juttuja. Sattuneesta syystä ihmisen mieli kiinnostaa (eli haluan oppia itsestäni lisää, ja kaivella uusia voimavaroja) Otin jonkin kirja hyllyltä, en katsonut sen enempiä titteliä. Avatessani tuon kirjan huomasin sen koskevan narsismia. Itse olin nuorena vahvatahtoinen tyttö, en huolinut seuraani ihan ketä tahansa miestä. Ok, olin jopa nirso. Aiemmin olen kertonutkin täällä, että Helsingin VIP- osastoon kuuluin ystäväni kanssa. Joka menomestassa ja varsinkin niissä, missä kävi julkkiksia. Paniikin iskiessä olin haavotuvainen. Omakuvani romuttui ja tunsi olevani vähintään kakkosluokan kansalainen, epänormaali. Arvatkaas, olinko narsistille hyvä uhri? Kyllä. Kun aloin ajattelemaan itseäni huonompana lähetin samalla singnaalin alistuvasta naisesta. Niin olinkin. En halunnut olla yksin, en uskaltanut. Ja tämä narsisti hyödynsi tilanteen. 3v olin nyrkin ja oman huoneeni välissä, kunnes hän yritti ...

menneisyyden purkamista

Moikka taas, aikaa mennyt sitten viimekertaisesta. Siihen on ollut syynsäkin, kävin omia kasvukipuja läpi oikeastaan tajuamatta asiaa. Kun vietin 10 vuotta paniikin kanssa, se oli sekä rankkaa aikaa että persoonaalisuuden taannuttavaa aikaa. Tuolla tarkoitan sitä, että alensin itseni johonkin maanmatonen ja maanpinta- akselille, ihmisarvossa. Koska, minulla on paniikkihäiriö, niin en ole mitään? Näin ajattelin. Nyt toki, olen selinnyt siitä pahimmasta ja voin sanoa että elämää on paniikin jälkeen mutta huomasin yhden asian: toin lievempänä, mutta toin, tuon ajattelutavan nykypäivään. Olen maanmatonen. Not worth a thing. Miten sain itseni kiinni tuosta ajatuksesta? Olen viimeisen vuoden treenannut sydämmeni kyllyydestä, laihduttanut 20kg ja muutoinkin saanut ulkokuorta kondikseen. Mutta sisin, se oli vieläkin arka. Se ei ole tajunnut, että olen ihan yhtä hyvä kun muutkin. Oikeastaan tajusin tuon asian muutama päivä sitten. En vain ollut/ole tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä....

Lupaamani Kirjoitus

Taas on mennyt aikaa, kun olen tänne Kirjoitellut. L aitan kuvana tekstin, jonka Kirjoitin Aikoinaan erääseen lehteen. Toivottavasti näkyy hyvin. Se Kertoo ajasta, jolloin  paniikkini oli pahana Ja en uskonut toipumisen olevan mahdollista.. Hyvää yötä Kaikille ja voimia Maarit Ja huomaan, jotta kuva ei näykkään kunnolla, joten kirjoitan teksin tähän uudestaan :) PANIIKKIHÄIRIÖ VIE HALUN ELÄÄ " Paniikkihäiriö? Sana, jota useimmat ihmiset joko pelkäävät tai eivät uskalla välittää.On vaikea puhua/kirjoittaa paniikkihäiriöstä, sillä jos sitä ei itsellä ole, on koko sairautta vaikea käsittää. Sillä sairaus paniikkihäiriö on. Se ei ole tarttuvaa, tappavaa eikä arkoita, että olisit tulossa "hulluksi", vaan se on sairaus, joka hankaloittaa elämää erittäin paljon. Haluaisit lähteä ulos, tavata ystävät, toteuttaa unelmasi... Mutta mikä estää? Pelko, kauhu, epänormaaliksi leimautuminen.. Haluaisit lähteä ulos kävelemään, nauttia ulkona olosta, auringosta, elämästä. Ol...